Olemme apunasi metsävarallisuuden hoidossa

Kiertoaika alkaa siitä, kun metsämaalle syntyy uusi puusukupolvi joko luontaisen uudistamisen, kylvön tai puuntaimen istutusten avulla ja päättyy puuston uudistamiseen.

Taimikon varhaishoidolla tarkoitetaan heinikon polkemista tai poistamista esimerkiksi raivausveitsellä taimen ympäriltä. Alle metrin pituiset taimikot kannattaa tarkistaa vuosittain, sillä kasvupaikan rehevyydestä riippuen pintakasvillisuuden kasvu voi olla kiivainta 2-4 vuoden ajan taimikon perustamisesta. Samalla on tärkeä varmistaa, että hyväkuntoisia taimia on riittävästi kasvamassa eikä tarvetta täydennysistutukselle ole.

Myös perkaus, joka tehdään noin viiden vuoden kuluttua kylvöstä tai taimien istutuksesta, kuuluu taimikon varhaishoitoon ja on tarpeen varsinkin rehevämmillä kasvupaikoilla. Perkaus auttaa taimikkoa mahdollisimman hyvään kasvuun ja se kannattaa tehdä viimeistään siinä vaiheessa, kun lehtipuusto on havupuutaimen pituinen. Taimen ympäriltä noin metrin säteellä poistetaan kilpailevaa puustoa ja taimia varjostavaa verhopuustoa. Esimerkiksi havupuutaimen ympäriltä poistetaan kasvua häiritsevät lehtipuut

Taimikot harvennetaan, kun taimikon pituus on kuusikoissa 3–4 metriä, männiköissä 4–7 metriä ja rauduskoivikoissa 4–5 metriä. Pohjois-Suomessa harvennukset voi tehdä jo hieman tätä aiemmin. Toimenpide parantaa puuston laatua poistamalla ravinteista ja tilasta kilpailevat ylimääräiset tai huonolaatuiset puut. Kun taimikot harvennetaan ajallaan, päästään nopeammin varsinaiseen ensiharvennukseen ja saadaan myyntikelpoista puuta. Tavoitteena ei ole kuitenkaan muodostaa yhden puulajin metsiköitä ellei se olosuhteiden vuoksi ole luonnollisinta (esim. kuivien paikkojen mäntymetsät). Metsä on aina monimuotoisempi ja kestää paremmin metsätuhoja, jos kasvamaan jätetään myös muuta luontaisesti syntynyttä puustoa.

Ensiharvennus on tulevan puuston laadun kannalta yksi tärkeimmistä toimenpiteistä. Sen ajoitus on yleensä silloin, kun puiden pituus on noin 12-15 metriä. Parhaiten oikean ajankohdan kertoo puun latvus, jonka tehtävänä on tuottaa rungolle kasvun rakennusaineita. Siihen latvus tarvitsee valoa. Männikössä ensiharvennus kannattaa tehdä ennen kuin latvuksen osuus puun koko pituudesta alittaa 40 prosenttia. Kuusella raja on 60 prosenttia ja koivulla 50 prosenttia. Koska ensiharvennukselta saatava myyntikelpoinen puusto on vielä vähäistä, siitä saatava tuotto vastaa karkeasti noin 5 prosenttia koko kiertoajan tuotoista. Ensiharvennus kannattaa kuitenkin tehdä, koska sillä parannetaan jäljelle jäävän puuston laatua, järeyttä ja myöhempää tuottoa.

Toinen harvennus tehdään yleensä 15-25 vuoden kuluttua ensiharvennuksesta, kun puuston keskimääräinen läpimitta rinnan korkeudelta mitattuna on vähintään 16 cm. Tarkoituksena on antaa kasvutilaa ja ravinteita parhaille puille. Toisen harvennuskerran jälkeen voi myös harkita, halutaanko kasvua parantaa metsän lannoituksella. Lannoituksen aiheuttama puuston kasvun kiihtyminen lyhentää metsän kiertoaikaa.

Uudistushakkuun aika koittaa silloin, kun puuston kasvu hiipuu ja metsän kasvattaminen ei ole taloudellisesti enää kannattavaa. Tasaikäisessä metsikössä puusto uudistetaan yleensä noin 50–100 vuoden välein, riippuen metsänomistajan tavoitteista. Karuilla kasvupaikoilla kilpaileva kasvusto ei tukahduta yhtä nopeasti uusien puuntaimien kasvua, jolloin metsä uudistuu hyvin myös luontaisesti jättämällä uudistusalalle siemenpuita. Rehevillä kasvupaikoilla maaperä kannattaa muokata siihen sopivalla menetelmällä (esim. mätästys, laikutus, äestys) ja istuttaa sinne taimet. Vaikka toimenpide on kallein, sillä varmistetaan taimien mahdollisimman hyvä kasvuun lähtö.