Yhteismetsä luo siteen sukupolvien välille

Huhtikuisena perjantaina Lahden Nikkilänmäessä juhlistetaan 5-vuotiaan Milu-koiran syntymäpäivää kakkukahvein, kun Milun omistaja Jouko Iso-Kuortti aloittaa tarinan omasta metsäsuhteestaan.

Maalta kotoisin olevan Joukon kotitila on ollut suvun omistuksessa jo 1600-luvulta.

– Isä teki metsätöitä, mutta se ei lapsena erityisesti kiinnostanut, Jouko muistelee.

– Jostain syystä kuitenkin ostin omilla rahoillani raivaussahan armeijan jälkeen, vähän päälle kaksikymppisenä. Rupesin raivaamaan kotitilan metsiä ja sillä tiellä ollaan. Se ajatus tipahti jotenkin yhtäkkiä, ikään kuin taivaalta.

Vuonna 1995 Jouko osti ensimmäisen metsätilansa, mutta ei alkuun ajatellut asiaa lainkaan sijoitusmielessä. Metsät vain jostain syystä kiinnostivat kovasti, ja Jouko haaveili kehittävänsä tilasta omannäköisensä. Jouko seurasi aktiivisesti erilaisia metsäalan julkaisuja ja löysi muita metsätiloja, jotka olivat myynnissä. Ensimmäinen tarjous meni läpi vähän yllättäen, ja pian mukaan tulivat toinen ja kolmaskin metsätila. Tässä vaiheessa Jouko alkoi miettiä, että joku strategia metsänomistamiseen olisi hyvä olla, jotta tekeminen olisi kestävällä ja järkevällä pohjalla.

Jouko päätti, että kulkuyhteyksien tulisi olla hyvät ja suurin osa Joukon metsistä sijaitsi asfalttiteiden tai valtion sorateiden varsilla sekä noin 50–80 kilometrin etäisyydellä viitostiestä. Hankintahakkuita Jouko on isänsä jalanjäljissä tehnyt itse palkkatyönsä ohessa. Lisäksi Jouko on ollut Metsäliiton omaisuudenhoitoasiakkaana, mutta käynyt siitä huolimatta myös henkilökohtaisesti säännöllisesti katsomassa tilannetta tiloilla.

Jouko jäi kaksi vuotta sitten eläkkeelle tehtyään pitkän uran pankkialalla. Hän heräsi pohtimaan, että iän karttuessa kokonaisuuden ylläpito alkaa käydä raskaaksi ja toisaalta jälkikasvu ei ainakaan toistaiseksi jakanut isänsä intohimoa metsänhoitoon.

LähiTapiola Yhteismetsä oli lopulta luonteva valinta Joukolle. Hänelle oli tärkeää, että toimija on valtakunnallinen, sillä hänen metsätilansa sijaitsivat hajallaan laajalla alueella. Useamman pienemmän yhteismetsän osuuksien omistaminen olisi ollut omistajan näkökulmasta tarpeettoman työlästä.

– Ajattelin, että mikäli kuuluisin vaikkapa viiteen eri yhteismetsään, kokonaisuus olisi samanlainen tilkkutäkki kuin nytkin, Jouko naurahtaa. Lisäksi Jouko järkeili, että valtakunnallisella toimijalla riskit olisivat hajautettuina laajemmin, esimerkiksi myrskyjen tai muiden luonnonkatastrofien sattuessa.

Yhteismetsä on ollut Joukolle pitkään tuttu konsepti, mutta hän on aikaisemmin halunnut pääosin itse vastata metsiensä hoidosta.

– Osallistuin syksyllä 2022 LähiTapiolan sijoittajailtaan, joka sisälsi myös LähiTapiola Yhteismetsän esittelyn. Yhteismetsään liittyminen sitoisi jälkipolvenkin aikanaan metsään, edes jossain määrin, Jouko perustelee valintaansa.

Kesällä 2023 Jouko vihdoin liitti osan metsistään LähiTapiola Yhteismetsään.

– Loput tilat ovat mietinnän alla ja odottavat vain sopivaa hetkeä liitettäväksi. Kotitilan tulen säilyttämään tietenkin itselläni.

Jouko arvelee yhteismetsässä olevan metsänomistamisen kannalta etu, jota moni ei tule miettineeksi.

– Kokemus on osoittanut, että monesti yksittäinen metsänomistaja jää helposti viranomaisten ja byrokratian jalkoihin, mutta isomman toimijan sana painaa enemmän.

Yli 35 vuoden jälkeen Joukon rakkaus metsiin on säilynyt, vaikka se onkin muuttanut moneen kertaan muotoaan. Myös parikymppisenä ostettu raivaussaha on edelleen käytössä taimikon varhaishoidossa, vaikka sitä eivät merkkiliikkeet enää osaakaan huoltaa. Onneksi Suomussalmelta on löytynyt luottokorjaaja, joka metsästää vanhaan sahaan varaosia.

Lue lisää LähiTapiola Yhteismetsästä