Perinnöksi metsää – kolme vinkkiä sukupolvenvaihdokseen

Metsätilan sukupolvenvaihdos kannattaa suunnitella jo luopujan elinaikana, jolloin suositeltuja toteutustapoja ovat yleisimmin kauppa, lahja tai lahjanluonteinen kauppa. Oikeanlaisella suunnittelulla veroseuraamukset saadaan minimoitua.

Metsätilakauppaa suositellaan siksi, että se on usean perillisen kesken oikeudenmukainen ja edelliset omistajat saavat kaupasta rahaa. Lisäksi uusi omistaja voi saada omassa verotuksessaan myöhemmin hyödynnettävää metsävähennyspohjaa, joka on 60 % tilan hankintamenoista. Metsävähennys on metsänomistajalle huomattava etu, jonka avulla metsätalouden pääomatuloverotusta voidaan pienentää merkittävästi.

Verohyötyjä syntyy myös luovutusvoitosta, joka on veroton, kun se myydään rintaperilliselle tai sisarukselle ja tila on ollut luovuttajan omistuksessa vähintään kymmenen vuotta.

Kun metsätilan kauppahinta on alempi kuin käypä arvo, on kyseessä lahjanluonteinen kauppa. Välttyäkseen lahjaverolta kauppahinnan pitää kuitenkin olla yli 75% käyvästä arvosta. Tätä pienemmällä kauppahinnalla lahjan osuudesta maksetaan lahjavero. Jos esimerkiksi kaupan osuus on 50 % metsätilan arvosta, niin jäljelle jäävästä puolikkaasta maksetaan lahjavero.

Tärkeintä kaupan kautta tehtävässä sukupolvenvaihdoksessa on kuitenkin se, että perillinen haluaa jatkaa metsätilan hoitoa. Omistus vaatii aikaa, metsänhoidon osaamista ja työtä, vaikka käyttäisikin apunaan metsänhoidon palveluita. Ellei uuden omistajan elämäntilanne tätä mahdollista, on myös olemassa vaivattomampi tapa jatkaa metsänomistusta yhteismetsän osakkaana. Yhteismetsä on lisäksi helppo tapa jakaa metsää tasapuolisesti perillisille.

Tavallisimmin metsä vaihtaa omistajaa perintönä tai lahjana, jolloin veroseuraamukset tulevat tilan saajalle. Peritystä metsästä maksetaan sama perintövero kuin muistakin omaisuusluokista. Perintöveron suuruuden voi laskea verottajan perintöverolaskurin avulla.

Puolestaan lahjana saadusta metsästä maksetaan lahjavero. Lahjan saajakin voi olla oikeutettu metsälahjavähennykseen, jos hän on saanut pinta-alaltaan riittävän suuren metsän lahjana 1.1.2017 jälkeen ja siitä on maksettu lahjavero. Metsä ei saa olla osa yhteislahjaa, eikä siihen saa olla sovellettu sukupolvenvaihdoshuojennusta. Metsälahjaveron määrän voi laskea Metsäkeskuksen laskurin avulla.

Jos metsätaloutta harjoitetaan kuolinpesänä, se maksaa metsätalouden tuloistaan pääomatuloveroa 30–34 %. Pesän osakkaat vastaavat tuolloin kuolinpesän veroasioista ja tekevät kuolinpesän veroilmoituksen. Kuolinpesä on itsessään verovelvollinen ja toisin kun esimerkiksi metsäyhtymän osakkaat, ei kuolinpesän osakkaat voi vähentää pesän tappiota henkilökohtaisessa verotuksessaan.

Noin kymmenen prosenttia Suomen yksityisesti omistetuista metsistä on kuolinpesien omistuksessa. Niin kauan kun kuolinpesän osakkailla on yhtenevät tavoitteet metsänhoidolle ja siinä on osakkaita suhteellisen vähän, yksimielisen päätöksenteon vaativa omistusmuoto voi olla toimiva. Tilanteet, joissa kuolinpesät ovat riitaisia tai kuolinpesän alle alkaa syntyä uusia kuolinpesiä, ovat metsätalouden harjoittamisen kannalta yleensä mahdottomia. Pahimmillaan metsänomistus taantuu passiiviseksi, jossa metsän- ja luonnonhoitotyöt jäävät hoitamatta.

Kuolinpesäkin voi kaikkien osakkaiden suostumuksella liittyä yhteismetsään. Kuolinpesän tullessa yhteismetsän osakkaaksi maksetaan yhteismetsän jakama veroton ylijäämä kuolinpesän kautta sen osakkaille. Verotuksellisesti yhteismetsä on yhteisetuus, joka verotetaan yhtenä verovelvollisena ja yksityistä metsätalouden harjoittajaa kevyemmin 26,5 % verokannalla. Koska yhteismetsä maksaa pääomatuloistaan veron ennen ylijäämän maksua, ei yhteismetsän osakkaana olevan kuolinpesän tarvitse maksaa metsätalouden pääomatulojen veroja eikä sen osakkaiden huolehtia metsäveroilmoituksesta.

Vaikka kuolinpesä liittymishetkellä olisi jakamaton, voi jakoa ennakoida jakamalla yhteismetsäosuudet omille osakaskiinteistöilleen kuolinpesän osakkaiden lukumäärän mukaan. Osuuksien jaon voi myös tehdä jo liitettyjen kiinteistöjen osalta.

Kuolinpesällä on vapaus päättää, mitkä alueet liitetään yhteismetsään. Pesä saa pitää rakennusten ja pihapiirin lisäksi haluamansa metsäalueet, jolloin alueet lohkotaan irti yhteismetsään liitettävästä alueesta. Ylimääräisiä kustannuksia ei tässä tapauksessa tule, sillä lohkomiskulun maksaa valtio – toisin kuin yksityisomisteisen metsäkiinteistön lohkomisessa, jolloin omistajat itse vastaavat jopa useamman tuhannen euron kuluista. Lohkomisen kulut löytyvät Maanmittauslaitoksen sivuilta.

Yhteismetsäosuuksia koskevat samat verovapaata luovutusvoittoa koskevat säännöt kuin metsätilaa. Jos yhteismetsän osakas haluaa myöhemmin myydä osuutensa rintaperilliselleen tai sisarelleen ja omistusta on takana vähintään kymmenen vuotta, ei hänen tarvitse maksaa luovutusvoitostaan veroa. Jos metsätila on liitetty yhteismetsään ja metsäomaisuudesta on tullut yhteismetsäosuus, säilyy omistussuhde katkeamattomana liitännän yli. Kymmenen vuoden määräajan laskeminen ei siis nollaannu, kun tulee yhteismetsän osakkaaksi.

Lue lisää LähiTapiola Yhteismetsästä