Ympäristö- ja kemikaaliturvallisuus

Merkittäviä ympäristövahinkoja syntyy tulipaloissa, jos esimerkiksi kemikaalisäiliöt vioittuvat palossa tai likaantuneet sammutusvedet pääsevät hallitsemattomasti ympäristöön.

Yleisimpiä ympäristövahinkotapahtumia ovat vaarallisen aineen kuljetuksen aikana tapahtuneiden onnettomuuksien tai virheellisen kuorman käsittelyn seurauksena tapahtuneet vahingot.

Tekniset laiteviat voivat aiheuttaa äkillisiä satunnaispäästöjä, mutta niitä voi aiheutua yhtä lailla myös huolimattoman toiminnan seurauksena. Päästö voi purkautua ympäristöön nopeasti tai hitaasti. Hidas ympäristövahinko syntyy esimerkiksi maanalaisten öljysäiliöiden ja niiden putkistojen vuotaessa.

Ympäristöriskit ovat hyvin erilaisia yrityksestä toiseen. Vaikuttavia tekijöitä ovat mm. yrityksen toimiala, liiketoiminnan koko, tuotantomenetelmät, sijoittuminen sekä toiminnassa käytettävät raaka-aineet ja hyödykkeet. Yhdessä paikassa soveltuvat riskienhallintatoimet eivät siten välttämättä sovellu hyödynnettäväksi toisaalla.

Ympäristöriskien hallitsemiseksi on tärkeä huolehtia teknisestä ja rakenteellisesta turvallisuudesta. Tämä edellyttää esimerkiksi käyttötarkoitukseensa soveltuvia vaarallisten aineiden säiliöitä varoaltaineen ja turvalaitteineen. Lisäksi kemikaalien käsittely- ja säilytyspaikoilla tulee olla vuotojen keräysjärjestelmät. Lattioiden ja piha-alueiden pinnoitteiden kunnossapito sekä tilojen varustaminen paloilmoitus- ja sammutuslaitteistoilla ehkäisevät vahinkoja.

Tilat ja laitteet edellyttävät myös kunnossapidosta huolehtimista. Tämä tarkoittaa kemikaalisäiliöiden, puhdistus- ja turvalaitteiden osalta säännöllistä ennakkohuoltoa sekä kuntoa varmistavia määräaikaistarkastuksia.

Henkilöstön ja organisaation toiminnalla on ratkaiseva merkitys turvallisuuden toteutumiseen. Turvallisuusasioiden toteuttamiseen sitoutunut yritysjohto, säännöllinen henkilöstön osaamisen kehittäminen sekä turvallisuutta edistävien toimintatapojen ja -järjestelmien toteuttaminen muodostavat ympäristöriskien hallinnan perustan.

Ympäristöturvallisuusasioista vastaavien koulutus tulee olla ajan tasalla. Myös muulle henkilöstölle tulee antaa riittävästi opastusta. Kriittiset työvaiheet tulee tunnistaa ja työvaiheisiin tulee laatia kirjalliset työohjeet. Järjestelmällistä lähestymistä ympäristöturvallisuusasioihin edistetään ympäristöjärjestelmillä, kuten ISO 14001, EMAS ja Green Office. Nämä toimintojärjestelmät tuottavat asiaan kuuluvat työohjeet ja varmistavat toiminnan kehittämisen.

Hyvä siisteys ja järjestys auttaa vahinkojen ennaltaehkäisyssä. Siisteyttä ja järjestystä luodaan mm. pitämällä varastot ja piha-alueet siisteinä, selkeillä ohjeilla ja merkinnöillä, tyhjentämällä jäteastiat säännöllisesti ja siivoamalla välittömästi mahdollisesti tapahtuvat vahingot.

LähiTapiola tarjoaa vakuutusturvaa lakisääteisten velvoitteiden täyttämiseen lakisääteisellä ympäristövahinkovakuutuksella. Yritysten vapaaehtoisiin vakuuttamisen tarpeisiin on saatavilla ratkaisuja oman maaperän vahinkojen tai ulkopuolisille aiheutuneiden ympäristövahinkojen korvaamiseksi.

Tutustu ympäristövahinkovakuutukseen.

Suomen kansallisen ympäristönsuojelulainsäädännön kehittäminen on vahvasti sidoksissa EU-lainsäädäntöön.

Eräs keskeisimmistä ympäristölaeista ympäristönsuojelulaki (527/2014) - finlex.fi, joka on pilaantumisen torjunnan yleislaki. Laki edellyttää, että pilaantumisen vaaraa aiheuttavalle toiminnalle on haettava ympäristölupa.

Lain vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005) - finlex.fi tarkoituksena on ehkäistä ja torjua vaarallisten kemikaalien sekä räjähteiden valmistuksesta, käytöstä, siirrosta, varastoinnista, säilytyksestä ja muusta käsittelystä aiheutuvia henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahinkoja.

Ympäristövahinkojen korvaamista säätelee ympäristövahinkolaki (737/1994) - finlex.fi, mutta korvausvastuuseen sovelletaan myös muita lakeja. Ympäristövahingon korvaamisesta on vastuussa se, jonka toiminnasta vahinko on todennäköisesti aiheutunut. Korvausvastuun syntymiseen ei tarvita tahallista tekoa tai huolimattomuutta, vaan toiminnan harjoittaja on vastuussa kaikista aiheuttamistaan ympäristövahingoista.

Laki eräiden ympäristövahinkojen korjaamisesta eli ympäristövastuulaki toteuttaa Suomessa EU:n ympäristövastuudirektiivin. Sen myötä yrityksille on tullut uutena vastuu luontovahingoista. Luontovahingoilla tarkoitetaan merkittävää haitallista vaikutusta mm. EU:n lintu- tai luontodirektiivin mukaan suojelluille lajeille tai luontotyypeille.

Laki ympäristövahinkovakuutuksesta turvaa ulkopuolisen vahingonkärsijän oikeuden vahingonkorvaukseen ympäristövahingoissa, joissa vahingon aiheuttaja jää tuntemattomaksi tai on maksukyvytön. Vakuutus ei kata yrityksen toiminnan aikaisia ympäristöriskejä eikä siten korvaa yrityksen vapaaehtoisia vakuutuksia.

Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttaville toiminnoille tarvitaan ympäristönsuojelulain mukainen lupa. Näitä toimintoja ovat esimerkiksi metsä-, metalli- ja kemianteollisuus, energiantuotanto, eläinsuojat ja kalankasvatus. Yritys tekee toiminnastaan ilmoituksen alueelliselle ympäristökeskukselle, minkä perusteella tarkistetaan ympäristöluvan tarve.

Ympäristöluvassa voidaan antaa määräyksiä mm. toiminnan laajuudesta, päästöistä ja niiden vähentämisestä. Luvan myöntämisen edellytyksenä on muun muassa, että toiminnasta ei saa aiheutua terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Vaarallisten kemikaalien laajamittaista varastointia ja käsittelyä valvoo Tukes. Vähäistä käsittelyä ja varastointia vastaavasti alueellinen pelastusviranomainen. Valvova viranomainen riippuu laitoksen toiminnanlaajuudesta, joka määritetään kemikaaliluettelon (vaarallisuusluokka ja määrä) ja siitä lasketun suhdeluvun perusteella.

Tukesin toimintaohje kemikaalituoterekisteriin tehtävistä kemikaali-ilmoituksista ja niihin liittyvistä määrätiedoista 2021 (pdf)