Yksinäinen Irene, 90, löysi SPR:n kautta ystävän: ”Hanna toi ilon takaisin elämääni”

Koreaksi laitetun kahvipöydän ääressä käy iloinen puheensorina. Välillä keskustelu käy menneissä vuosikymmenissä, toisinaan puhutaan päivänpolttavista uutisista. Meneillään on Irenen, 90, ja Hannan, 37, joka toinen viikko toistuva ystävätapaaminen Irenen luona Helsingin Tapulikaupungissa.

”Minulla on aina juhlapäivä, kun Hanna tulee. Hän on maailman ihanin ja sydämellisin ihminen. Minä olisin aina halunnut juuri tuollaisen tyttären kuin Hanna, ja nyt tavallaan olen saanut sellaisen. Olen niin kiitollinen, että juuri Hanna lähetettiin minun luokseni”, Irene sanoo liikuttuneena.

Ystävykset löysivät toisensa Punaisen Ristin Ystävätoiminnan kautta viitisen vuotta sitten. Alun perin Hanna kuuli vapaaehtoistyöstä äidiltään, ja haki mukaan ystäväksi yksinäiselle. Lyhyen koulutuksen jälkeen hänelle alettiin etsiä satojen yksinäisiksi ilmoittautuneiden joukosta sopivaa ystävää.

”Meillä lähti Irenen kanssa heti juttu luistamaan. Ensikohtaamisesta lähtien tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme aina”, Hanna sanoo.

Yksinäisyys on hiipinyt Irenen elämään pikkuhiljaa. Hän on menettänyt sekä puolisonsa että poikansa ja välimatkan vuoksi yhteys osaan sukulaisiin on hiipunut. Iän karttuessa rinnalta on lähtenyt myös jo moni ystävä. Hannasta on tullut Irenelle arjen tuki ja turva.

”On tärkeää voida jakaa niin ilot kuin surutkin toisen ihmisen kanssa, että on joku, joka kuuntelee ja ymmärtää. Hannan kanssa voin puhua aivan mistä tahansa. Meillä on hurjasti ikäeroa, mutta meitä yhdistää huumorintaju ja sellainen asenne, ettei kaikkea pidä ottaa niin vakavasti. Meissä on myös samanlaista sisua”, Irene pohtii.

”Olen saanut Hannalta apuja myös arkisissa askareissa, kuten digilaitteiden asennuksessa ja kännykkäni kanssa. Kerran hän auttoi myös täyttämään Kelan lappuja, joista en saanut selkoa. Hannasta on tullut minulle tärkeä ihminen monella tavalla”, hän jatkaa.

Tapaamiset ovat yhtä lailla merkityksellisiä Hannalle, ja kalenterista löytyy aina aikaa Irenelle.

”Irene on kokenut niin paljon elämässään, että hän osaa aina antaa perspektiiviä asiaan kuin asiaan. Meillä on ollut todella antoisia keskusteluja. Toisinaan vaan luemme lehtiä tai katsomme telkkaria ja puimme maailman menoa. Tärkeintä on olla läsnä ja viettää aikaa yhdessä, ei siinä sen suurempia sirkustemppuja tarvita”, Hanna naurahtaa.

LähiTapiola Pääkaupunkiseutu on tehnyt pitkään yhteistyötä SPR:n kanssa, ja viime vuosina rahalahjoitukset on kohdistettu erityisesti yksinäisyyttä ennaltaehkäisevään Ystävätoimintaan pääkaupunkiseudulla.

”LähiTapiolan tuen avulla olemme tuoneet satoja yksinäisiä ja vapaaehtoisia yhteen. Pääkaupunkiseudulla aktiivisia ystäväpareja on yhteensä yli 600. Lahjoitusvaroilla pystymme pitämään Ystävätoimintaa yllä, sillä vapaaehtoisten ystävävälittäjien tiimit tarvitsevat aina uusia vapaaehtoisia, koulutusta ja tukea, jotta ystäväparien luotettava yhdistäminen on mahdollista. Tuen avulla myös vapaaehtoisten virkistyshetket ovat onnistuneet”, SPR:n sosiaalisen hyvinvoinnin asiantuntija Minna Jaakola sanoo.

Hän kertoo yksinäisten määrän kasvaneen hurjasti viimevuosina – etenkin pandemia-aika jätti jälkensä. Apua yksinäisyyteen hakevat ja tarvitsevat kaikenikäiset.

”Tutkimusten perusteella yksinäisyys korostuu pääkaupunkiseudulla yksinasuvien yli 70-vuotiaiden ikäryhmissä. Ikääntyneistä jopa joka kolmas kokee olevansa yksinäinen. Yksinäisyyden tunteeseen liittyy paljon riskejä, joita pyrimme Ystävätoiminnalla ennaltaehkäisemään. Ulkopuolisuuden tunne tutkitusti heikentää merkittävästi ihmisen hyvinvointia ja pitkään jatkuessaan se voi aiheuttaa myös fyysistä sairastelua ja masennusta”, Jaakola sanoo.

”Kuten Irenen ja Hannan tarinasta huomaamme, vapaaehtoiset ystävät tuovat yksinäisen elämään iloa ja turvaa. Ystävyys rikastuttaa myös vapaaehtoisen elämää ja luo toivottuja siteitä yli ikä- ja kulttuurirajojen. Vapaaehtoiseksi ystäväksi voi ryhtyä kuka tahansa. Tärkeimmät taidot ovat kyky kuunnella ja olla läsnä.”