Siirry suoraan sisältöönSiirry suoraan alatunnisteeseen
Maa- ja metsätalous

Kuolinpesien metsät ovat näkymätön jarru Suomen taloudelle ja metsänhoidolle

Suomessa seisoo käyttämättömänä valtava määrä metsää, koska kuolinpesän osakkaat eivät saa tehtyä päätöksiä. Päätöksenteon lukkiutuminen jarruttaa sekä osakkaiden taloudellista hyötyä että metsien kestävää hoitoa. Pahimmillaan hoitamaton metsä kasvattaa metsätuhojen riskiä ja johtaa omaisuuden arvon alenemiseen. Onneksi perintömetsän omaisuudenhoitoon on tarjolla monipuolisesti vaihtoehtoja.
Tutustu Yhteismetsään
Suomessa on noin 50 000 jakamatonta kuolinpesää, joiden hallussa on arviolta 1,2 miljoonaa hehtaaria metsää. Kun metsät jäävät hoitamatta, osakkaiden taloudelliset mahdollisuudet supistuvat, metsän kasvu hidastuu ja vaikutukset heijastuvat viime kädessä koko kansantalouteen. Kyse ei siis ole vain yksittäisten perikuntien asiasta, vaan laajasta yhteiskunnallisesta haasteesta. – Moni uusi metsänomistaja joutuu pohtimaan, mitä tehdä perintömetsälle. Kuolinpesän jäsenten eriävät käsitykset metsän tulevaisuudesta vaikeuttavat ratkaisun löytymistä, ja kun perinnön jako ja päätöksenteko viivästyvät, hoitorästit kasvavat ja metsätuhojen riski lisääntyy. Hyvin hoidettu metsä puolestaan tuottaa paremmin, säilyttää arvonsa ja on paras tapa huolehtia peritystä omaisuudesta, sanoo LähiTapiola Kiinteistövarainhoidon metsäasiantuntija Siri Helenelund.

Passiivisuuden hinta on korkea

Kuolinpesien jakamattomuuden taustalla on usein erimielisyyksiä tai passiivisuutta. Näkemykset metsän tulevaisuudesta voivat erota, tai yksinkertaisesti motivaatiota asioiden hoitoon ei löydy. Jo yhden osakkaan haluttomuus toimia voi pysäyttää metsän hoidon ja hyödyntämisen kokonaan, sillä kuolinpesässä päätöksenteko edellyttää kaikkien osakkaiden yksimielisyyttä.– Seuraukset ovat kalliita, sillä jakamattomat metsät eivät tuota tuloja osakkaille, luonnonhoidolliset työt jäävät tekemättä ja omaisuuden arvo heikkenee ajan myötä. Kuolinpesä on myös verotuksellisesti epäedullinen omistusmuoto, mikä pienentää osakkaiden saamia tuloja. Ajan myötä tilanne vain hankaloituu, kun kuolinpesän osakkuuspohja laajenee ja kuolinpesään voi syntyä sisäkkäisiä kuolinpesiä, toteaa Keloneva asianajotoimiston lakimies, metsänhoitaja Tuukka Kataja.On tärkeää huomata, ettei passiivisuus ole sama asia kuin aktiivinen suojelu. Hoitamatta jätetty metsä ei turvaa luonnonhoidollista kuntoa, vaan sen ekologinen tila voi jopa heikentyä. – Sen sijaan, että metsät jäisivät hyödyntämättä, kuolinpesän osakkaiden kannattaa aktiivisesti selvittää eri vaihtoehdot. Metsän perintönä jättäneet ovat antaneet arvokkaan lahjan, joka voi tuottaa iloa ja hyvinvointia sukupolvesta toiseen. Kun metsästä pidetään huolta, se kasvaa, kukoistaa ja säilyttää arvonsa – hyvin hoidettu metsä on paras sijoitus tulevaisuuteen, Helenelund sanoo.

Aktiivinen hoito säilyttää arvon

Metsät tarvitsevat suunnitelmallista ja kestävää hoitoa, jotta niiden rakenne, monimuotoisuus ja taloudellinen arvo säilyvät. Muuten menetämme merkittävän osan metsien ekologisesta, taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta potentiaalista.Mikä on passiivisen metsäomaisuuden tosiasiallinen arvo, jos siitä ei kerry hakkuutuloja, sitä ei voi myydä eikä saattaa aktiivisen suojelun piiriin? – Lienee selvää, että omaisuuserä, jota ei voida tosiasiassa hyödyntää, on viime kädessä arvoton. Perintövero huomioiden voidaan puhua jo negatiivisista luvuista, Kataja kuittaa.

Kuinka päätöksenteon lukkoja voidaan ehkäistä?

Paras keino välttyä edellä mainitulta tilanteelta on varautua perintöön ajoissa. Testamentit tai elinaikana suunnitellut sukupolvenvaihdokset siirtävät omaisuuden hallitusti ja vähentävät erimielisyyksien riskiä. Ajoissa tehty edunvalvontavaltuutus puolestaan varmistaa metsän hoidon myös silloin, kun oma jaksaminen ei siihen enää riitä.Mikäli kuolinpesä on jo syntynyt ja se ei saa tehtyä päätöksiä, kannattaa kääntyä juristin puoleen. Pesänselvittäjän ja -jakajan määräyksen voi hakea kuka tahansa kuolinpesän osakas, eikä se edellytä osakkaiden yksimielisyyttä. Tämä madaltaa kynnystä viedä asiat eteenpäin.– Kun päädytään metsätilan myyntiin, osakkaat saavat kertaluonteista taloudellista hyötyä, mutta samalla menetetään omistussuhde perintömetsään. Taloudellisen hyödyn ja hyvän metsänhoidon edistämiseksi kuolinpesä voi liittää metsäomaisuutensa yhteismetsään. Yhteismetsän osakkaana kuolinpesä pääsee ammattimaisen metsänhoidon piiriin, joka tukee metsän arvokasvua ja mahdollistaa tasaisen tulon kertymisen. Samalla ehkäistään metsien pirstoutumista pienempiin osiin ja pidetään tilat taloudellisesti järkevinä kokonaisuuksina, sanoo Helenelund.

Miksi toimia ajoissa?

  • Metsän arvo säilyy ja sen tuotto realisoituu osakkaille
  • Riitojen ja pitkittyneiden pattitilanteiden riski pienenee
  • Metsätalous ja luonnonhoito hyötyvät aktiivisesta omistajuudesta
  • Kansantaloudelle merkittävä metsävaranto saadaan tuottavaan käyttöön
Tämä artikkeli on ensimmäinen osa artikkelisarjasta, joka käsittelee metsiä ja kuolinpesiä. Artikkelisarja toteutetaan yhteistyössä Keloneva Asianajajatoimiston ja LähiTapiola Yhteismetsän kanssa.

Ajankohtaista

Katso lisää ajankohtaisia