Kuolinpesien metsänomistus voi muuttua tehottomaksi
Läheisen poismenon myötä metsäomaisuuden hoito saattaa helposti jäädä pienemmälle merkitykselle surutyön sekä vainajan asioiden järjestämisen ja selvittämisen tieltä. Kuolinpesässä metsäomaisuuteen liittyvä päätöksenteko voi kuitenkin muodostua haastavaksi, sillä päätösten on oltava yksimielisiä.
– Hidastuneen päätöksenteon myötä metsänhoidolliset toimenpiteet voivat hankaloitua tai jopa jäädä kokonaan tekemättä. Hoitamattomuuden seurauksena metsän elinvoimaisuus sekä siellä kasvavan puuston laatu kärsii, jonka seurauksena sen taloudellinen potentiaali jää hyödyntämättä, sanoo LähiTapiola Kiinteistövarainhoidon metsäasiantuntija Mikko Manninen.
Jakamaton kuolinpesä tulee myös verotuksellisesti kalliimmaksi ratkaisuksi, kuin yhtymäksi jaettu kuolinpesä. Jos metsätaloutta harjoitetaan kuolinpesänä, se maksaa metsätalouden tuloistaan pääomatuloveroa 30–34 %. Pesän osakkaat vastaavat tuolloin kuolinpesän veroasioista ja tekevät kuolinpesän veroilmoituksen. Kuolinpesän ollessa itsessään verovelvollinen, yhtymäksi jaettu kuolinpesä hyötyy esimerkiksi luovutusvoittoverossa ja tappioiden vähentämisessä pesän osakkaiden henkilökohtaisesta ansio- tai pääomatuloverotuksesta, sekä kauppatilanteessa metsävähennyspohjan syntymisessä.
Kuolinpesän metsäomaisuuden jakamiseen on olemassa eri vaihtoehtoja. Metsäomaisuuden voi jakaa omaksi metsäyhtymäksi tai osakkaiden kesken, myydä tai liittää yhteismetsään. – Ihannetilanteessa metsien omistuksen jatko olisi selvinnyt jo ennen kuolinpesän muodostumista, eli vielä silloin kun metsänomistaja on elossa. Jos metsäomaisuus kuitenkin päätyy kuolinpesään, olisi tärkeää jakaa kuolinpesän metsäomistus jollain edellä mainitulla tavalla toimivan päätöksenteon, verotuksen tehokkuuden ja hoidettujen metsien säilymisen vuoksi, Manninen sanoo.
Kuolinpesä yhteismetsässä
Kuolinpesäkin voi kaikkien osakkaiden suostumuksella liittyä yhteismetsään. Kuolinpesän tullessa yhteismetsän osakkaaksi maksetaan yhteismetsän jakama verovapaa ylijäämä kuolinpesän kautta sen osakkaille. Yhteismetsään liittyessä vastuut ja velvollisuudet metsätaloudellisista toimenpiteistä sekä metsänhoidosta siirtyvät kuolinpesältä yhteismetsälle, jonka seurauksena kuolinpesän osakkaiden ei tarvitse huolehtia metsäasioista.
Verotuksellisesti yhteismetsä on yhteisetuus, joka verotetaan yhtenä verovelvollisena ja yksityistä metsätalouden harjoittajaa kevyemmin 26,5 % verokannalla. Koska yhteismetsä maksaa pääomatuloistaan veron ennen ylijäämän maksua, ei yhteismetsän osakkaana olevan kuolinpesän tarvitse maksaa metsätalouden pääomatulojen veroja eikä sen osakkaiden huolehtia metsäveroilmoituksien täyttämisestä.
Vaikka kuolinpesä olisi jakamaton liittymishetkellä yhteismetsään, voi jakoa ennakoida jakamalla yhteismetsäosuudet omille osakaskiinteistöilleen kuolinpesän osakkaiden lukumäärän mukaan. Osuuksien jaon voi myös tehdä jo liitettyjen kiinteistöjen osalta. Kuolinpesällä on myös vapaus päättää, mitkä alueet liitetään yhteismetsään. Pesä saa pitää rakennusten ja pihapiirin lisäksi haluamansa metsäalueet, jolloin alueet lohkotaan irti yhteismetsään liitettävästä alueesta. Ylimääräisiä kustannuksia ei tässä tapauksessa tule, sillä lohkomiskulun maksaa valtio toisin kuin yksityisomisteisen metsäkiinteistön lohkomisessa, jolloin omistajat itse vastaavat jopa useamman tuhannen euron kuluista Maanmittauslaitoksen hinnaston mukaan.
Kuolinpesät omistavat suuren osan Suomen metsätalousmaasta
Pinta-alaan nähden kuolinpesät ovat neljänneksi suurin metsätalousmaan omistajaryhmä Suomessa, jääden vain yksityishenkilöiden, valtion ja yhtiöiden taakse. Suomen Metsäkeskuksen mukaan kuolinpesät omistavat Suomessa 9,1 % yksityisomisteisen metsätalousmaan pinta-alasta, eli noin 1,2 miljoonaa hehtaaria. Useampi kuolinpesä on jo tehnyt päätöksen helposta metsänomistuksesta ja liittänyt metsäomaisuutensa LähiTapiola Yhteismetsään. Vuoden 2025 alussa kuolinpesät omistivat noin 3,3 % LähiTapiola Yhteismetsän kaikista osuuksista. Tämä vastaa yhteismetsän arvosta noin 1,4 miljoonan euron osuutta.
