Korkokäyrä kääntyi - lopun alku vai kunnarin paikka?

Korkokäyrän kääntyminen on perinteisesti kertonut, että hyvä suhdanne on lähestymäsäs loppuaan. LähiTapiolan yksityistalouden ekonomisti Hannu Nummiaro kertoo, miksi tunnettuun taantuman ennustajaan ei kannata luottaa sokeasti.

Viimeistä vuoroparia pelataan. Suhdanne lähenee loppuaan. Näin kertoo korkokäyrän kääntyminen, mikä on historiassa toiminut hyvänä taantuman ennustajana USA:ssa. Korkokäyrän kääntymisellä tarkoitetaan tilannetta, jossa valtionlainan lyhyt korko on korkeampi kuin pitkä korko. Nyt korkokäyrä antaa miltei 40 prosentin todennäköisyyden taantumalle seuraavan vuoden kuluessa.

Korkokäyrä ja taantuman todennäköisyys USA:ssa

Lyhyt korko seuraa keskuspankin ohjauskorkoa. Fed tähtää inflaatio- ja työllisyystavoitteisiin nostamalla ohjauskorkoa, kun talous uhkaa ylikuumentua ja inflaatio kiihtyä. Keskuspankki myös arvioi pitkän ajan neutraalia tasapainokorkoa, johon esimerkiksi demografia, teknologinen kehitys, tuottavuus ja globalisaatio vaikuttavat. Suhdanteista riippuen ohjauskorkoa säädetään tasapainokoron molemmin puolin.

Pitkän koron voi ajatella muodostuvan kahdesta komponentista. Ensinnäkin sijoittajien odotukset tulevasta rahapolitiikasta vaikuttavat pitkään korkoon, koska rullaamalla lyhyttä korkoa aina uudelleen voi muodostaa pitkän sijoituksen. Toiseksi pitkään sijoitukseen on lisättävä korvaus sijoitusajan epävarmuuksista, kuten arvonvaihteluista, likviditeetistä, inflaation odottamattomasta kiihtymisestä ja luottoriskin noususta.

Korkokäyrän kääntyminen on tapahtunut kahdessa vaiheessa. Ensin ohjauskorkoa nostettiin joulukuusta 2015 alkaen, jolloin lyhyt korko hiipi lähemmän pitkää korkoa. Sitten lokakuussa 2018 ohjat otti pitkä koron lasku. Kauppasodan uhka loi odotuksia heikentyvästä taloudesta ja rahapolitiikan kääntymisestä sekä korkosijoitusten turvasatamaostoja nostaen niiden hintaa eli laskien korkoa.

Yhdysvaltain 10 vuoden ja 3 kuukauden korko sekä keskuspankin ohjauskorko

Mistä korkokäyrä saa ennustusvoimansa? Selvästi Fed on iso tekijä, nousukaudet eivät kuole vanhuuteen, vaan usein juuri rahapolitiikan kiristämiseen. Vaikka reaalinen ohjauskorko jäi tässä nostosyklissä huomattavasti edellisiä huippuja matalammaksi, niin talous on silti vaarassa tukahtua vanhaan malliin, koska myös reaalinen tasapainokorko on nykymaailmassa alhaisempi.

Toinen tekijä on odotusten itseään toteuttava takaisinkytkentä rahoitusmarkkinoilla, sillä kääntynyt korkokäyrä iskee pankkien korkokatteeseen ja hillitsee investointien rahoitushaluja. Myös sijoittajat saattavat kääntää rahojaan mieluummin turvallisempaan lyhyeen korkoon kuin investoinneille tärkeään pitkään korkoon.

Yhdysvaltain korkokäyrä, reaalinen ohjauskorko ja tasapainoreaalikorko

Vaikka korkokäyrän ennustevoima on vahva, niin yksin sen varaan on vaarallista heittäytyä. Maailma voi tässä syklissä olla erilainen, sillä keskuspankkien arvopaperiostot ovat tasoittaneet korkokäyrää ja velkasopeutus on hillinnyt yli-investointibuumin muodostumista. Lisäksi korkokäyrän ajoitustarkkuus on vain summittainen, kääntyminen on tapahtunut 9kk-4v ennen taantuman alkua.

Lyöjät vähenevät, loppu häämöttää. Fed on kuitenkin jo aloittanut koronlaskut ja markkinoilla odotetaan useita uusia laskuja jo ennen vuodenvaihdetta. Kunnari tästä ajolähdöstä voisi hyvin siirtää ennätyspitkän nousukauden supervuoroon.

Blogi on julkaistu Taloustaito-sivustolla 12.9.2019.

Hannu Nummiaro

yksityistalouden ekonomisti

LähiTapiola Varainhoito