Espoolainen perhe testasi: Nämä 12 neuvoa auttavat aloittelevaakin karavaanaria

Kaksi viikkoa Sabina, Henri, Lise ja Felicia kiersivät ympäri Suomea. Matka alkoi Espoosta ja kulki Itä-Suomen kautta Ouluun ja sieltä Länsirannikkoa alas takaisin kotiin. Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta matka oli mukava.

Lue juttusarjan ensimmäinen osa täältä, toinen osa täältä ja kolmas osa täältä. Neljännen osan löydät täältä. Viidennen osan voit lukea täältä.

Älä pelkää esittää tyhmiä kysymyksiä, sillä moni asia voi yllättää. Selvitä, miten vesisäiliö ja lämmitys toimivat. Entä miten toimia kaasun kanssa? Käy hommat kunnolla läpi, koska pulmatilanteessa aamuyöllä hyvätkään neuvot eivät palaudu helposti mieleen.

Välttämättömyys merkitsee eri ihmisille eri asioita. Henrillä oli reissussa mukana koko sukkavarastonsa, ja kaikkia tuli käytettyä matkan aikana. Liikaa ei kannata myöskään sniiduilla. Me ajattelimme jostain syystä pärjäävämme kahdella käsipyyhkeellä. Eivät aivan riittäneet!

Matkamme kului pääosin todella kylmässä säässä, niinpä pitkät kalsarit, lämpimät takit ja villasukat olivat ahkerassa käytössä. Emme tajunneet ottaa mukaan tarpeeksi lämpimiä peittoja, joten yöllä tuli välillä kylmä. Loppumatkasta alkoi helle ja oli kiva kaivaa esiin lämpimän sään vaatteet.

Meillä oli mukana normikokoiset isot kattilat ja paistinpannut. Kun yhden laittoi kaasuhellan liedelle, niin siihen ei muita enää mahtunutkaan. Olimme päättäneet, että emme osta matkalle mitään sellaista, jolla ei ole käyttöä myöhemminkin, mutta jälkeenpäin ajatellen näihin olisi pitänyt investoida. Auton vesihanasta tulevaa vettä emme juoneet, vaan täytimme omia vesikanistereita.

Kuskin jaksaminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta on hyvä muistaa, että autossa on muitakin matkustajia. Lapset eivät jaksa yhtä pitkiä matkoja kuin aikuiset. Hyvä nyrkkisääntö kuskin väsymykselle ja mielentilalle on seuraava: kun toiset autoilijat alkavat ottaa päähän, on aika levätä.

Olimme suunnitelleet reittimme tarkasti etukäteen, mutta emme noudattaneetkaan sitä. Kotona kaikki tuntui niin erilaiselta kuin matkalla. Jos suunnitelma ei toimi, siitä ei kannata pitää hampaat irveessä kiinni. Meidän perheessämme Sabina olisi halunnut enemmän myös kaupunkimatkailua, joten hän ei olisi halunnut jättää ohjelmasta Tamperetta ja Raumaa. Yhdessä sitten päätimme, että jos niihin säntäämme, matka menee jo stressiin puolelle. On tärkeää, että kukaan ei suunnittele matkaa yksin vaan päätökset tehdään yhdessä.

Tätä voisi kutsua myös yhden päivän lukujärjestykseksi. Matkaan lähdetään virkeänä ja reitti laitetaan heti alkumatkasta navigaattoriin. Harmaavesisäiliön ja septitankin eli kemiallisen vessan tyhjennyksiä kannattaa miettiä etukäteen. Huomasimme myös, että kaikki muutkin jätteet on hyvä tyhjentää aina, kun mahdollista. Paikkaa ei välttämättä löydy juuri silloin, kun sitä tarvitsisi. Olimme aivan järkyttyneitä siitä, kuinka paljon pysähdyspaikoilta löytyi luontoon heitettyjä roskia. Niitä sitten usein keräilimme ja veimme roskikseen.

Toinen meistä naureskeli pakatessa, että miksi ihmeessä matkalle pitää ottaa mukaan rikkaimuri. No, sepäs osoittautuikin todella tarpeelliseksi. Kun neljä ihmistä on pienessä tilassa, tulee helposti ja nopeasti sotkuista. Ennen liikkeellelähtöä on myös hyvä tarkistaa, että auton ikkunat ja kattoluukut ovat kiinni ja ovet sekä laatikot lukossa. Muuten tavarat lentelevät pitkin poikin.

Matkailuauto on kookas ja raskas, joten sen ajamisessa kannattaa suosia erityistä varovaisuutta ja toisten huomioonottamista. Ohittaa ei voi noin vain ja ajaessa pitää muista jättää kunnon välit. Ison auton jarrutusmatka on tottumattomalle yllättävän pitkä. Karavaanareiden kesken liikennekulttuuri näyttää kukoistavan, sillä kaikki kohtaamamme matkailuautoilijat ja- vaunuilijat olivat todella huomaavaisia ja ystävällisiä.

Pelit, kirjat, matkaleikit ja välillä myös iPad toimivat hyvin. Matkalla oleminen on hyvä keino opettaa lapsia ajattelemaan, että näennäinen tylsyys tarjoaa myös mahdollisuuksia.

Ihan hyvä ohje muussakin elämässä, mutta matkailuautossa sen merkitys korostuu. Kun ollaan pienessä tilassa koko ajan lähellä toisia, on hyvä suhtautua muihin lämmöllä ja kärsivällisyydellä. Poikkeusolosuhteissa perheenjäseneen saattaa tutustua ihan uudella tavalla, kunhan vain malttaa kuunnella ja jutustella. Välillä kannattaa ottaa myös omaa aikaa ja tehdä jotakin ihan itsekseen tai pienemmillä kokoonpanoilla. Säästä valittamiseen ei kannata käyttää aikaa, koska aina löytyy jotakin tekemistä. Meidän mottomme oli, että olemme varsinaisia onnenpekkoja, kun voimme nauttia elämästä vaihtuvissa maisemissa ja pysähtyä melkein mihin vain.

Tästä meillä on kokemusta. Nukuimme kaikki pitkään paluun jälkeisenä aamuna. Ja päiväunetkin maittoivat.