Uusi vahinkoilmiö: Nykyään vaaditaan herkästi korvauksia liukastumisista – korvaustenhaku tuplaantunut, korvaussummat eivät

Taloyhtiöiden ja muiden rakennusten pihoilla riittää kiirettä, kun alueiden kunnossapidosta vastaavat kolaavat lumikinoksia, hakkaavat jääkerroksia ja hiekoittavat rappusia ja kulkuväyliä. Jos yritys laiminlyö sen vastuulla olevan alueen kunnossapidon, saattaa se joutua korvaamaan siellä sattuneen tapaturman, kuten liukastumisen.

LähiTapiolan yritysten vahinkotilastot paljastavat, että pihoilla, kulkuväylillä ja muilla alueilla sattuneet liukastumisvahingot ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana tuplaantuneet. Vahinkojen korvaussummissa on kuitenkin käynyt päinvastoin; keskimääräinen korvaussumma yhdestä vahingosta on pienentynyt noin tuhannella eurolla.

Tilastoissa näkyy piikkejä erityisesti talvikuukausina. Sääolosuhteet, kuten runsaslumiset talvet ja pakkaskelit, hilaavat tilastoja ylöspäin. Yleisistä sisätiloista tai piha-alueista vastaavilta vaaditaan korostettua huolellisuusvelvoitetta, eli niistä on huolehdittava siten, ettei käyttäjien turvallisuus vaarannu.

– Ihmisistä on tullut entistä tietoisempia omista oikeuksistaan ja korvauksia osataan nykyään hakea enemmän siltä, joka on vastuussa alueen kunnossapidosta, kertoo Markus Kääriäinen, joka vastaa LähiTapiolassa yritysten omaisuuden ja toiminnan korvauksista.

Nyrjähdyksiä, venähdyksiä ja muita pieniä vammoja

Liukastuessa sattuu yleensä ranteeseen, olkapäähän tai nilkkaan, ja vahingot ovat nyrjähdyksiä, raajojen sijoiltaan menoja tai murtumisia. Aiemmin kaatumisen jälkeen suunnattiin terveyskeskukseen, nykyään useammin yksityiselle lääkärille, jonka kuluja haetaan korvausvastuussa olevalta. Vakuutusyhtiössä on huomattu, että nykyään ihmiset hakevat pikkurahoja helpommin, kun aiemmin vaadittiin vain isompien tapaturmien hoitokuluja.

– Tyypillisesti liukastumisvahinkojen korvaukset ovat suhteellisen pieniä, kuten lääkäri- tai leikkaushoitokuluja. Keskimäärin yhden vahingon kohdalla puhutaan muutamista tuhansista euroista. Ne koituvat vahingosta vastuussa olevan maksettaviksi, ellei hänellä ole niitä kattavaa vakuutusta. Korvausvastuusta voi vapautua, jos liikkeenpitäjä tai kiinteistönomistaja on tehnyt olosuhteiden mukaiset ja tarpeelliset ylläpito- ja varotoimenpiteet.

– Tilastojemme keskimääräisiä korvaussummia nostaa ylöspäin vakavat, pysyvää haittaa aiheuttavat tapaturmat. Sellaisissa tapauksissa saattaa olla kyse esimerkiksi siitä, että vahingon kärsineen työkyky on alentunut pysyvästi ja siitä aiheutuu korvattavaa ansionmenetystä. Onneksi ne ovat hyvin harvinaisia tapauksia ja pääasiassa liukastumisissa puhutaan pienistä tapaturmista, Kääriäinen kertoo.

Liukastua voi myös sisätiloissa

Vaikka talvikuukaudet ovatkin liukastelun sesonkia, vakuutusyhtiön näkökulmasta kaikki liukastumiset eivät kuitenkaan tapahdu ulkona pihoilla tai teillä. Mukana korvaustilastoissa on myös sellaiset liukastumisvahingot, jotka ovat sattuneet esimerkiksi kaupassa tai missä tahansa muualla yleisessä sisätilassa, jonka turvallisuus kuuluu jonkun tahon vastuulle.

– Eli esimerkiksi, jos ihminen liukastuu päivittäistavarakaupan hedelmäosastolla lattialle pudonneeseen hedelmään ja satuttaa siinä itsensä, hän voi hakea tapaturman hoitokuluista korvausta, koska alue kuuluu kyseisen kaupan vastuulle. Vahinkokuvauksissamme nämä liukastumistapaukset kirjataan samalla tavalla, Kääriäinen sanoo.

Kun korvaushakemus tulee vakuutusyhtiöön, alkaa selvittelytyö, jossa arvioidaan korvausvastuun täyttymistä. Jos todetaan, että alueella ei ole laiminlyöty mitään, eli esimerkiksi taloyhtiön piha on aurattu lumesta ja hiekoitettu asianmukaisesti tai esimerkiksi katolta mahdollisesti putoavista lumista on varoitettu vaara-alueen eristävin puomein, korvausvastuuta ei synny, eikä vastuuvakuutus kata kuluja.

– Vaikka monessa taloyhtiössä ulkopuolinen taho huolehtii piha-alueiden huollosta, on kiinteistön omistaja niistä kuitenkin vastuussa. Joten jälkikäteen selvitetään sopimusteknisiä asioita ja niiden mahdollisia laiminlyöntejä. Sopimusvastuukysymykset voivat olla aliurakointitilanteissa monimutkaisia. Perusajastushan suomalaisessa vahingonkorvausoikeudessa on se, että jokainen kärsii itse omat vahinkonsa, mikä usein unohtuu. Vahingonkorvausvastuu siirtyy lähtökohtaisesti vain, jos vahingonaiheuttajan toiminta on ollut tuottamuksellista, tahallista tai että joku on vahingosta vastuussa sopimuksen perusteella, muistuttaa Kääriäinen.

Ainakin näistä asioista kunnossapidon olisi huolehdittava:

• Päivittäinen aamukierros, jossa tarkastetaan kunnossapitotoimien tarve. Tarkastus tulisi tarvittaessa tehdä myös useammin, jos olosuhteet sitä edellyttävät.
• Kiinnitettävä erityistä huomiota ulko-ovien edustoihin, jotka voivat talvipakkasilla tulla hyvin liukkaiksi sisältä tulevan lämpimän ilman vuoksi.
• Sisätiloissa, kuten päivittäistavarakaupoissa tulisi olla tehokkaat järjestelyt siisteyden ylläpitämiseksi, esimerkiksi säännölliset tarkistuskierrokset, siisteydestä vastaava henkilö tai muu tehokas toimintatapa uloskäynneille, kassoille ja niille osastoille, joilla on suurempi riski epäjärjestykseen ja siksi vaaratilanteisiin.
• Tehdyistä kunnossapitotöistä kannattaa pitää huolellista kirjanpitoa, jotta jälkikäteen voidaan arvioida toimien riittävyyttä.