”Halusin hyvittää itselleni kaikkea kokemaani vääryyttä” – ylivelkaantunut Sari kertoo, miten hän katkaisi kymmenien tuhansien eurojen velkakierteen

- Vaikka olisi kuinka veloissa, sitä ei tarvitse hävetä. Ihmiset välillä käyttäytyvät mitä kummallisimmilla tavoilla, joita on vaikea järjellä selittää. Usein se on useamman eri asian summa, jotka ajavat tuollaiseen outoon käyttäytymiseen. Toivoa kuitenkin on. Apua hakemalla asioista päästään eteenpäin, sanoo pääkaupunkiseudulla asuva ”Sari”.

Sari on kolmekymppinen, työssä käyvä, pääkaupunkiseudulla asuva nainen. Sari ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään.

Kesällä Sari sai asiansa järjestykseen, kun hänelle myönnettiin Takuusäätiön takaama laina. Sen turvin hän on saanut maksettua pois lähemmäksi 40 000 euroon paisuneet kulutus- ja muut luottonsa ja voi keskittyä hoitamaan vain yhtä lainaa.

- Nyt näen verkkopankista koko ajan, paljonko minulla on velkaa ja näen myös sen, että maksujen ansiosta velka vähenee, Sari sanoo helpottuneena.

Sarin tarina ylivelkaantuneeksi alkoi jo yli kymmenen vuotta sitten. Ensin tuli otettua pikavippejä, joista Sari selvisi velkaneuvonnan avulla. ”Silloin onneksi summat eivät olleet kovin suuria.”

Velkaa alkoi kuitenkin kertyä vuosien varrella lisää hiljalleen. Sari eli parisuhteessa, mutta hän ei kertonut edes puolisolleen velkojen todellista tilannetta.

Nelisen vuotta sitten Sarin elämä mullistui kerralla, kun pariskunnalle tuli ero.

- Eron jälkeen tuli sellainen tunne, että haluan hyvittää itselleni kaikkea kokemaani vääryyttä. Ero ei ollut helppo, Sari kertoo.

- Saman aikaisesti minulla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se oli omiaan ajamaan impulsiiviseen käytökseen erityisesti rahan kanssa.

Sari lääkitsi pahaa oloaan ostelemalla erilaisia tavaroita. Luottokorttilaskuja, osamaksuja, kulutusluottoja alkoi kertyä lisää ja lisää. Vanhoja velkojaan hän yritti hoitaa ottamalla uutta velkaa. Sari sanoo, että olisi ehkä voinutkin selvitä velkataakastaan, mutta hän pääsi opiskelemaan. Aikuiskoulutustuelle jääminen tarkoitti tulojen merkittävää pienenemistä.

- Pitkitin vielä opiskelemaan lähtöä ja otin lisää velkaa. Mielisairauteni alkoi vaihtua masennusvaiheeseen ja velat alkoivat ahdistaa entistä enemmän.

Velkakierre oli tulossa tiensä päähän. Ahdistuksen ja masennuksen vuoksi Sarilta jäivät laskut maksamatta ja pian velat menivät ulosottoon.

Sari saikin uuden työpaikan. Hän sai sovittua ulosottomiehen kanssa, että hän hoitaa velkojaan itse joka palkastaan. Velkatilanteesta avoimesti puhuminen oli Sarille vaikeaa. Hän kuitenkin huolehti sovitusti veloistaan. Ulosotto vei tuloista ison siivun ja elämiseen jäi niukalti rahaa.

Sarin onneksi tiet entisen kumppanin kanssa yhtyivät jälleen ja pariskunta palasi yhteen. Sarin mukaan se osaltaan tasasi hänen elämäänsä. ”Kun rinnalla on toinen ihminen, tasapainottamassa ja tuomassa turvaa, pysyy mielikin ja sen sairaus kurissa.”

Keväällä Sari sai tehtyä Takuusäätiölle hakemuksen takauksesta. Sari oli tiennyt Takuusäätiön olemassa olosta jo kauan ja hakemuspaperitkin oli printattu pöydälle.

-Piti kaivaa kaikki vanhat laskut esiin ja kertoa Takuusäätiölle, mistä ne kaikki velat ovat syntyneet. Aikaisemmin ei ollut voimavaroja lähteä hakemaan apua tuollaisen prosessin kautta.

Hakemus meni nopeasti läpi ja Sari sai takauksen. Siinä auttoi se, että Sarilla on vakituinen työ, hän oli jo maksanut velkojaan säännöllisesti, eikä hän ole ottanut lisää velkaa.

Sarin elämä on asettunut raiteilleen. Hän hoitaa velkaansa säännöllisesti. Tavaroiden ostamiseen hän sanoo suhtautuvansa nyt aiempaa huomattavasti kriittisemmin. ”Mietin tarkkaan tarvitsenko todella tavaraa ja voisiko sen hankkia esimerkiksi käytettynä”. Sari on puolisoineen muuttanut syksyllä uuteen kotiin, mutta sinne ei ole hankittu vielä yhtään uutta huonekalua.

- Jos haluan uuden sohvan, siihen säästetään eikä osteta esimerkiksi osamaksulla.

Sari katsoo kauhulla nykyistä pikavippien maailmaa, jossa ihmisille tarjotaan huomattavan suuriakin lainoja. Vielä kymmenen vuotta sitten velkamäärät olivat huomattavasti pienemmät. Vaikka pikavipeille on asetettu korkokatto, silti velanhoito on huomattavan kallista.

Vaikka esimerkiksi sosiaalisessa mediassa näkee keskusteluita, että ylivelkaantuneita ei pitäisi auttaa, Sarin mielestä yhteiskunnan tarjoama apu ylivelkaantuneille on tärkeä.

Kasvokkain tapahtuvaan velkaneuvontaan on ollut kuitenkin vaikea saada aikoja. Tämä johtuu osittain siitä, että talous- ja velkaneuvonta siirtyi vuoden alusta kunnilta valtion oikeusaputoimistoihin. Muutos hidasti hetkellisesti velkaneuvontaan pääsyä. Sarin mielestä puhelimitse tarjottava velkaneuvonta on ihan hyvä, mutta tunne ei ole sama kuin kasvokkain tehdyssä velkaneuvonnassa.

Nyt Sari pystyy puhumaan velkaongelmistaan avoimesti niin puolisolleen kuin ystävilleen. Yllätyksekseen Sari on huomannut, että myös ystäväpiiristä on löytynyt ihmisiä, jotka kärsivät velkaongelmista. Sari on pystynyt olemaan heille tukena.

- Missä tahansa asiassa vertaistuki on aika korvaamatonta. Sellainen ihminen, joka ei ole ollut vastaavassa tilanteessa, ei voi ymmärtää syitä, eikä voi ymmärtää kaikkia negatiivisia tunteita, joita velkaisuus aiheuttaa, Sari sanoo.

- Usein ihmiset eivät hae apua, koska he häpeävät tilannettaan. Näin oli myös minulla. Tulee sellainen fiilis, että olen epäonnistunut, vaikka velkaantuneisuuden syyt voivat olla mitkä tahansa. Sitä on vaikea selittää toiselle.

Sarilla on yksi neuvo kaikille velkaantuneille.

- Apua pitää hakea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Loppujen lopuksi näistä asioista pääsee yli. Asiat kyllä järjestyvät, eikä mikään ole maailmanloppu.