<link rel="stylesheet" href="/cs/chat/stylesheets/lahitapiola-chat.css"/>
Siirry suoraan sisältöön Siirry suoraan alatunnisteeseen
Elämänturva 18.12.2023

Yksinhuoltajana Maria on rakentanut talouden askelmerkit itse – hän on myös pohtinut kuinka lapsi pärjää, jos häntä ei enää olisi

Lapsen syntymä tuo elämään uudenlaisen vastuun, ja myös talousasioiden perusteellinen puntarointi on silloin paikallaan. Yksinhuoltaja Marian talouden tukipilarit nojaavat kahteen ajatukseen.

Äiti pitää pientä lasta sylissään.

Helsinkiläinen Maria tuli äidiksi nelikymppisenä. Yhteinen elämä vauvan kanssa aloitettiin kahden. Äidiksi tulo tuntui ihmeelliseltä ja ihanalta. Alku vauvan kanssa oli kuitenkin vaikea, pelottavakin. Ensimmäiset päivät alleviivasivat sitä, kuinka kaikkeen ei voi varautua. Vauva joutui hetkeksi syntymän jälkeen teho-osastolle, ja myös Maria sai hoitoa.

– Kun pääsin ensimmäisen kerran näkemään vauvan teho-osastolla, yhtäkkiä näin vain hänet. Unohdin kokonaan, että sairaanhoitaja ja tukihenkilöni olivat edes huoneessa. Havahduin sairaanhoitajan läsnäoloon, kun hän kysyi, haluanko vauvan syliin. Tietenkin halusin.

Kotiin päästyä arki lähti käyntiin vaivatta, koska Maria kertoo osaavansa tunnistaa mitkä asiat ovat oikeasti tarpeellisia, ja mitä voi surutta jättää myöhemmäksi. Vauva-arkeen kuuluikin tarvittaessa valmisruokaa ja palkattu siivoja silloin tällöin. Kotipalvelusta kävi hoitaja viemässä vauvaa vaunulenkeille. Yksin vauvan kanssa ei tarvinnut olla; läheisen apua oli tarjolla ja uusia ystäviä sai vauvamuskarista.

– Tuntui, että luonto vain ohjasi hoitamaan häntä, hyvin ja oikein.

Tuore vanhempi opettelee uudenlaisen arjen lapsen myötä, mutta myös oma talous menee perheellistymisen myötä uusiksi. Myös Maria pohti vauva-arjen keskellä, kuinka rakentaa talous uudella tavalla.

Marialla isoin vanhemmuuteen liittyvä rahapohdinta on ollut vanhempainvapaan aiheuttama tulonmenetys.

– Vanhempainvapaa ja sen jälkeen pitämänäni pätkä hoitovapaata tekivät isot lovet tuloihini ja eläkkeeseeni. Lisäksi en voi tällä hetkellä hakea tiettyjä kiinnostavia tehtäviä omalla alallani, koska ne vaatisivat niin paljon esimerkiksi matkustamista, mikä ei sovi yhteen pienen lapsen yksinhuoltajuuden kanssa.

Maria on joutunut yksinhuoltajana miettimään raha-asioita yhden aikuisen talouden näkökulmasta. Hänen taloudenpitonsa nojautuu kahteen peruspilariin:

Elämän muuttuviin tilanteisiin voi varautua

Maria on aina osannut varautua sekä pienempiin että suurempiin yllättäviin tilanteisiin. Hän kertoo varmistaneensa jo opiskelijana, että kuun lopussa oli aina varaa edes johonkin pieneen, yllättävään menoon.

Lapsen syntymän myötä Maria alkoi pohtia, kuinka varautua isompiin vastoinkäymisiin. Hän mietti, mikä lasta voisi rahallisesti auttaa tilanteessa, jossa Mariaa itseään ei enää olisi. Tämän vuoksi hän on ottanut itselleen henkivakuutuksen.

– Ajattelen, että riskejä kannattaa pyrkiä kartoittamaan ja hallitsemaan mieluummin kuin pelkäämään tai sulkemaan silmänsä niiltä.

Ennen lapsen syntymää hän ei pitänyt henkivakuutusta tarpeellisena, koska omaisuus olisi mennyt aikuisille, työelämässä oleville sukulaisille.

– Otin henkivakuutuksen lapseni synnyttyä, koska haluan turvata häntä myös taloudellisesti. Perintöasioissa voi kestää joskus kauemminkin, mutta henkivakuutuksen rahat saa nopeasti.

Maria on pohtinut asiaa myös perintöverojen kannalta. Henkivakuutuksen rahat auttaisivat myös maksamaan ne, jolloin lapselle perinnöksi jäävää asuntoa ei tarvitsisi myydä verojen maksamiseksi.

– Tämä on erityisen tärkeää, jos kuitenkin menehdyn ennen kuin lapseni on itse työelämässä. Alaikäinen tai opintotuella elävä kun ei oikein saa pankkilainaakaan perintöverojen maksuun.

Säästäminen auttaa yllättävien menojen kohdalla

Maria myös kerryttää varojaan sijoittamalla pienen summan joka kuukausi rahastoihin. Hän säästää myös lapselleen ja opettaa lasta säästämään.

– Haluan, että hän oppii itse rahan ja säästämisen arvon. Hänen viikkorahansa on yksi euro, ja hän on jo alkanut hahmottaa, että pitää säästää monta viikkoa, jos esimerkiksi haluaa ostaa jonkun lelun.

Säästäväisen elämäntyylin ansiosta Maria oli ehtinyt maksaa asuntolainastaan niin paljon lyhennyksiä, että hän sai maksettua lainan loppuun äitiysvapaalla. Se on ollut iso helpotus talouteen.

– Pystyn ostamaan sen, mitä tarvitsemme. Vertailen hintoja ja laatua erityisesti, kun tarvitaan jotain kalliimpaa, kuten polkupyörä tai turvaistuin. Aiemmin minulla oli tapana ostaa itselleni esimerkiksi merkkivaate tai -laukku esimerkiksi palkintona jonkin työurakan loppuunsaattamisesta, mutta nyt en osta sellaisia.

Talousasioiden lisäksi Maria on pohtinut, kuinka turvata lapselle kaikkein tärkein asia, onnellinen lapsuus. Hän sanoo, että hänestä hyvä vanhemmuus on sitä, että pyrkii pitämään lapsesta parhaalla mahdollisella tavalla huolta.

– Minulle on vanhempana tärkeää, että lapseni elää hyvää, tavallista elämää. Haluan, että hänellä on turvallinen arki ja läheisiä ihmissuhteita, ja hän saa nauttia leikkimisestä, kavereistaan, liikkumisesta ja vaikkapa askartelusta.

Maria kertoo, että elämä nyt jo viisi vuotta täyttäneen lapsen kanssa on hauskaa. Päiviin kuuluu hassuttelua, halailua, lautapelejä ja retkiä sekä lastenohjelmien katsomista yhdessä.

– Toivon, että pystyn kasvattamaan hänestä elämäänsä tyytyväisen, omillaan toimeen tulevan aikuisen.

Juttu on julkaistu aikaisemmin kaupallisena yhteistyönä.