Pakkaslumi narisee reen jalaksissa pororaidon edetessä tasaiseen tahtiin maaliskuisessa pakkasaamussa Pyhä-Luoston kansallispuiston kupeessa. Raito pysähtyy metsän siimekseen nuotiopaikalle, jossa odottavat jo nokipannukahvit.
-Perheyrityksemme työllistää perheen lisäksi tänä päivänä toistakymmentä ihmistä, Anssi Kiiskinen, poromies ja poropuiston yrittäjä kertoo.
Yrittäjyys on ollut Kiiskiselle luontainen valinta ja jatkumoa poromiehen työlle. Poroja on ollut suvussa niin kauan kuin historian kirjoja on olemassa. Normaalin porotalouden näkymät olivat jo vuosia sitten haastavat ja matkailu on ollut keino mahdollistaa eläminen porotaloudella myös tulevaisuudessa.
-Ensimmäiset poromatkailun ja yrittäjyyden kokemukset olen kerryttänyt yhdessä setäni Ari Kiiskisen kanssa yli 30 vuotta sitten. Siitä se ajatus sitten lähti ja poropuisto on minun ja Arin yhteistyön tulosta. Ilman poroja ei olisi poromatkailua, Kiiskinen summaa.
-Porotalous on pohja kaikelle, ja ilman sitä olisi vaikea lähteä tuottamaan poromatkailun palveluja. Ajoporoja ei voi ostaa kaupasta vaan poromiehinä kasvatamme itse ajoporot, Kiiskinen jatkaa.
"Yritysvierailulla toimintaympäristöä ja riskejä kartoitetaan yhdessä tuumin yrittäjän kanssa", Jaakko Varrio kertoo.
Paikallistuntemus ja henkilökohtaisuus avainasemassa
Lappilaisuus on vahva osa Kiiskisen identiteettiä. Lappiin syntyneenä ja aina siellä asuneena myös yrittäminen Lapissa on ollut hänelle luonteva valinta.
-Molemmat vanhempieni suvut ovat kotoisin tästä lähiseudulta, joten side Lappiin on vahva. Kaikkiin näihin paikkoihin liittyy muistoja lapsuudesta ja on hienoa, että voin toimia samassa ympäristössä edelleen hankkien elannon perheelleni, Kiiskinen kertoo.
Kiiskinen katsahtaa rätisevään nuotioon ja hörppää kuksasta kahvia. Tervaksen tuoksu leijailee savun mukana ilmaan karaten kirpeään pakkassäähän. Paikallisuutta syvemmin pohtiessa käy selväksi, että se on Kiiskiselle tärkein tekijä myös vakuutusyhtiön valinnassa.
-Minulle vakuutusyhtiön valinnassa ehdottomasti tärkein tekijä on se, että on olemassa ihminen, jolle voi soittaa ja konttori, missä käydä. Tykkään siitä, että kun soitan LähiTapiola Lappiin ja siellä Jaakko vastaa, hän hoitaa asian heti oli kyse mistä tahansa. En voisi olla sellaisen vakuutusyhtiön asiakas, jolla ei ole paikallista näkemystä ja kokemusta, Kiiskinen kiteyttää.
LähiTapiolassa paikalliset edustajat ylläpitävät osaltaan toimistoverkostoa Lapin alueella varmistaen asiantuntevan palvelun alueen asukkaille ja yrityksille.
-Tunnemme hyvin paikalliset olosuhteet ja ymmärrämme, mitä se yrittämiseltä ja vakuuttamiselta vaatii, LähiTapiola Lapin Sodankylän toimipisteen edustaja Jaakko Varrio kertoo.
UNDER CONSTRUCTION: new embedded component: ContentfulNewsroomVideo
rich text node: {"data":{"target":{"sys":{"id":"fa72d9c7-9e0d-44e2-ae15-3ff0c6bb580a","type":"Link","linkType":"Entry"}}},"content":[],"nodeType":"embedded-entry-block"}
reference entry: {"id":"b7dd8dec-6857-5fa6-aef3-e7485aed8e93","videoUrl":"https://www.youtube.com/watch?v=OK9w5cOh6dM","altText":null,"contentful_id":"fa72d9c7-9e0d-44e2-ae15-3ff0c6bb580a","internalName":"Lt Lappi kopara video","internal":{"type":"ContentfulNewsroomVideo"}}
Kiiskinen antaa kiitosta Jaakolle henkilökohtaisesta palvelusta. Sen lisäksi, että edustaja on tuttu henkilö, hän on tuttu näky myös yrittäjän kahvipöydässä – tai tässä tapauksessa erätulilla.
-Arvostan sitä, että vakuutusedustaja on tavattavissa myös täällä meillä yrityksen toimintaympäristössä eikä minun tarvitse aina olla se, joka lähtee asioimaan. Omista tarpeista on paljon helpompaa kertoa niin, että samalla voi esitellä yrityksen tiloja ja toimintaa edustajalle. Siinä tulee varmasti parempi yhteisymmärrys kokonaiskuvastakin, Kiiskinen pohtii.
Varrio allekirjoittaa Kiiskisen sanoman ja nyökkää myöntävästi nuotion äärellä.
-Vierailu yrityksessä on oikeastaan edellytys sille, että pystymme tekemään oikeanlaisen ja asiakkaalle riittävän ratkaisun vakuutuksista, Varrio summaa.
"En voisi olla sellaisen vakuutusyhtiön asiakas, jolla ei ole paikallista näkemystä ja kokemusta", yrittäjä Anssi Kiiskinen sanoo.
Juttu on myös julkaistu kaupallisena artikkelina Lapin Kansassa.
