Aktiivinen vai passiivinen sijoittaminen – kumpi kannattaa valita?
Aktiivisessa sijoittamisessa varainhoidon taito löytää hyviä sijoituskohteita korostuu, sanoo rahoituksen professori Peter Nyberg. Jos rahastoyhtiöllä on sijoituksia omissa rahastoissaan ja varainhoitokategorioissaan, se ennakoi parempaa suoriutumista.
"Aktiiviset sijoitusrahastot häviävät lähes aina passiivisille indeksirahastoille", on yleisesti esitetty ajatus, kun puhutaan sijoittamisesta. Uudet tutkimukset aiheesta kuitenkin haastavat tätä näkemystä, sanoo rahoituksen professori Peter Nyberg Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta. Hän on tutkinut riskin ja tuoton välistä suhdetta 20 vuoden ajan ja puhui aiheesta LähiTapiolan vuotuisessa Varainhoidon Summit -tilaisuudessa marraskuussa.
Miten nämä kaksi sijoitustyyliä sitten eroavat toisistaan? Passiivisen sijoittamisen tavoitteena on toistaa tietyn vertailuindeksin tuotto mahdollisimman tarkasti. Sijoitustapaan kuuluu aktiivisen kaupankäynnin välttäminen ja kaupankäyntikustannusten minimointi. Markkinoiden liikkeitä ei pyritä ennakoimaan eikä esimerkiksi osakepoimintaa tehdä. Varat hajautetaan laaja-alaisesti. Tunnettu esimerkki passiivisesta sijoittamisesta ovat indeksirahastot, joiden hyötyihin kuuluvat alhaiset kustannukset muiden passiivisten sijoitusten kaltaisesti.
Passiivisen sijoittamisen kohdalla voi kuitenkin mietityttää sen pysähtyneisyys: voiko käydä niin, ettei tällä sijoitustavalla tule reagoitua potentiaalisiin mahdollisuuksiin?
Aktiiviseen sijoittamiseen taas kuuluu tietoinen poikkeaminen vertailuindeksin painokertoimista. Siinä tavoitellaan ylituottoa eli markkinoiden voittamista. Voittavia arvopapereita ja omaisuusluokkia pyritään etsimään. Markkinoiden liikkeitä ennakoidaan: Jos ajatellaan, että markkinat nousevat, lisätään sijoituksia osakemarkkinoille. Aktiivisen sijoittamisen haitaksi katsotaan korkeat kustannukset – ja kuten sanottua ajatus siitä, että se keskimääräisesti tuottaa lopulta vähemmän kuin passiivinen sijoittaminen.
Taidolla tuottopotentiaalia
Nyberg huomautti puheenvuorossaan, että sijoittamiseen liittyvä tieto muuttuu aivan kuten kaikki muukin tieteellisen tutkimuksen kohteena oleva tieto. Ajatus siitä, ettei aktiivinen sijoittaminen kannata, on professorin mukaan menneiden vuosikymmenien perua.
Oleellista on Nybergin mukaan miettiä, milloin aktiivinen sijoittaminen toimii parhaiten. Tuoreet tutkimukset tuovat esiin, että aktiiviset rahastot pärjäävät paremmin esimerkiksi laskukausien aikana. Ne menestyvät, kun osakkeiden tuotot eroavat toisistaan merkittävästi. Tutkimuksista myös selviää, että salkunhoitajilla on väliä.
– Aktiivisessa sijoittamisessa varainhoidon taito löytää hyviä sijoituskohteita korostuu, Nyberg sanoi.
Nybergin mukaan sijoitusrahastoyhtiöt näyttävät kohdistavan taitavimmat salkunhoitajat niihin markkinasegmentteihin, joissa taito palkitaan eniten. Noin 30 prosenttia sijoituspalveluiden lisäarvosta syntyy pääosan tehokkaasta kohdentamisesta salkunhoitajien kesken.
Onko sijoittajan sitten mahdollista huomata nämä taitoerot? Yhdysvalloissa salkunhoitajien ominaisuuksia on tutkittu, kertoi Nyberg. Selvisi, että menestyneimmät salkunhoitajat ovat valmistuneet yliopistoista, joihin on vaikeampi päästä opiskelemaan. Nuoremmat salkunhoitajat näyttivät myös suoriutuvan paremmin kuin vanhemmat kollegansa.
Nybergin mukaan rahastojen parempaa menestystä puolestaan ennakoi aidosti aktiivinen sijoitustapa eli se, että rahaston salkun painot eroavat oikeasti vertailuindeksin painotuksista. Uusien tilastollisten menetelmien käyttäminen näyttää myös avittavan. On myös havaittu, että parempaa suoriutumista ennakoi se, että rahastoyhtiöllä on sijoituksia omissa rahastoissaan ja varainhoitokategorioissaan.
Molempia sijoitustyylejä tarvitaan
Nyberg sanoi, että tutkimustiedon valossa tietyt aktiiviset rahastot kykenevät luomaan satunnaisuudesta korjattuja ylituottoja, kustannuksetkin huomioiden. Haasteena on kyseisten rahastojen tunnistaminen etukäteen.
Aktiivisen salkunhoidon onnistuminen vaihtelee markkinoiden, markkinatilanteiden ja kilpailuympäristön mukaan. Professori nosti esiin myös sen, että aktiiviset sijoittajat ovat elintärkeitä markkinoiden toimivuudelle ja tehokkuudelle: he analysoivat tietoa ja varmistavat, että se heijastuu hinnoissa.
– Jos kaikki sijoittajat olisivat passiivisia, hintojen informaatiosisältö katoaisi ja se olisi valtava tappio yhteiskunnalle, Nyberg sanoi.