Työelämä15.10.2020
Pitkät saikut historiaa? Yhä useampi palaa työhön osatyökykyisenä
- Nykyään suositaan sitä, että tapaturmasta toipuvalle potilaalle määrätään akuuttiin vaiheeseen lyhyt sairausloma, minkä aikana tai sen jälkeen arvioidaan hänen työkykyään suhteessa hänen työtehtäviinsä. Ei ole kenenkään etu, että työntekijälle kirjoitetaan suoraan esimerkiksi usean kuukauden sairausloma, kertoo kuntoutusasiantuntija Essi Manner LähiTapiolasta.
- Se ei pidä paikkaansa. Sairauslomapaperihan on vain yhdenlainen todistus, joka ei vaikuta lakisääteisen työtapaturmavakuutuksen voimassaoloon, Manner kertoo.
Mannerin mukaan toinen työelämän sitkeä myytti liittyy siihen, että ihmisten ajatellaan olevan joko täysin työkykyisiä tai sitten täysin työkyvyttömiä. Myytin murtamiseksi olisi tärkeää keskittyä henkilön jäljellä olevaan työkykyyn. Kun työntekijä loukkaantuu tapaturmaisesti, avainasemassa on ammattitaitoinen työterveyslääkäri, joka tuntee työpaikan toimenkuvat. Hän pystyy yhdessä potilaan esimiehen kanssa arvioimaan, millaista työtä toipilas voisi tehdä.
Sopivaa tilapäistyötä arvioitaessa on huomioitava ennen kaikkea vamman asettamat rajoitukset. Työtä voidaan muokata eri tavoilla, esimerkiksi lyhyemmällä työpäivällä tai vaihtamalla työtehtäviä sellaisiksi, että ne sopivat paremmin tilapäiseen tilanteeseen.
- Esimerkiksi fyysistä työtä tekevä voidaan siirtää toimistohommiin toipumisajaksi tai kaupan hyllyjä täyttänyt siirtyykin kassalle palvelemaan. Avoin kommunikaatio on tärkeää, jotta kaikille osapuolille löytyy sopiva ratkaisu.
Työskentelyn sijaan ykkösasiana on kuitenkin potilaan kuntoutus. Vamman aiheuttamat fyysiset rajoitukset ja esimerkiksi mahdollisten lääkkeiden aiheuttamat psyykkiset vaikutukset on huomioitava.
- Esimerkiksi leikkauksen jälkeen on totta kai ensin levättävä ja toivuttava rauhassa. Yleensä paluu töihin onnistuu osittain akuuttivaiheen jälkeen.
Tilapaistyöjärjestelyjä on tehty erityisesti tapaturmista toipuville työntekijöille jo useita vuosia, mutta Mannerin mukaan malli olisi yleistettävissä myös moniin muihin sairauksiin. Haasteena ovat kuitenkin usein ennakkoluulot, käytännöt tai sopimukset niin työntekijöiden kuin työnantajien puolella.
- Paikoillaan oleminen ei edistä toipumista. Mutta liian aikaisin ei pidä myöskään palata, jottei tule takapakkia. Toipumisvaiheessa esimerkiksi joissakin vammoissa on tärkeää tehdä kuntouttavia liikkeitä monta kertaa päivässä, silloin sellaiselle on oltava paikka myös työnteon lomassa.
Manner kertoo, että jo kahden kuukauden poissaolon jälkeen työhön paluu alkaa vaikeutua. Työpaikan sosiaalisen verkoston merkitys voi olla toisille verrattain suuri, ja siksi yksinäisyyden kokemus ja hyödyttömyyden tunne voivat lamaannuttaa.
- Pian kynnys lähteä tapaamaan muita kasvaa. Jos aktiivisuus ja liikkuminen vähenevät, alkaa toimettomuus vaikuttaa yleiseen jaksamiseen ja kuntoutumiseen. Se vaikuttaa usein myös unen laatuun. Asiat voivat kertautua monella eri tavalla, ja lopulta onkin joukko muita ongelmia alkuperäisen vamman lisäksi.
- Esimerkiksi meidän case manager -palvelulla olemme onnistuneet vähentämään asiakkaidemme leikkaustoimenpiteen jälkeisiä sairauslomapäiviä 107 päivästä 69 päivään eli noin 35 prosenttia, Manner kertoo.
Työnantajan on kyettävä tarjoamaan työnmuokkauksen mahdollisuus. Etenkin suurimmissa yrityksissä on jo valmiiksi mietitty erilaisia keinoja siihen, miten työntekijöitä voi missäkin työtehtävässä edesauttaa varhaiseen töihin paluuseen.
- Työntekijän oma asenne on tärkeää, mutta yhtä lailla pieni rohkaisu ja tuki työterveyshuollon puolesta voivat olla oleellisia. Kotona olo saattaa tuntua ensin kivalta. Mutta viikkojen päästä tunne voikin muuttua ja tulee olo, että olisi kiva sittenkin tehdä jotain. Tiedämme kokemuksesta, että kun tapaturmaisesti itsensä loukannut työntekijä saa kuulla, että pitkän sairausloman sijaan hänelle löytyisikin mielekästä ja turvallista työtä, hän palaa usein tosi mielellään töihin, Manner toteaa.