LähiTapiola PohjoinenMaa- ja metsätalous14.7.2023
”Katselin ikkunasta ulos ja yhtäkkiä näin kotkan nappaavan karitsan” – Lammastilallakaan kaikkea ei voi ennakoida
Lampolassa pienet, ympäriinsä juoksentelevat karitsat levittävät ruokintakäytäville heinää, joka voi olla jalkojen alla erittäin liukasta – tällaisessa tilanteessa Kurikan käsi menikin rikki toukokuussa. ”Koetamme harjata ja pitää käytävät puhtaina sekä esteettöminä, mutta eläimet ovat eläimiä”, Kurikka
toteaa.
Eläinten kanssa toimiminen on toki aina myös iso riski. Astutuspässit voivat olla äkäisiä tai lampaat voivat sairastua esimerkiksi orfiin, joka on helposti tarttuva virusperäinen ”suutulehdus”. Orf käy läpi lähestulkoon jokaisen lammastilan ja voi tarttua ihmiseenkin – Marko Kurikkaan orf tarttui peukalon haavan kautta ja tulehdus oli todella kivulias.
Nyt Kurikan mukaan merikotkista ei ole ollut enää haittaa, mutta muutama vuosi sitten karitsoita vietiin pihapiiristä paljon. Uhka tuli näkymättömistä eikä sille voinut mitään. Nykyään ihan pienimpiä karitsoita ei enää lasketa pihalle tämän takia.
Yleensä Kurikat hoitavat vahinkoilmoitukset verkossa, mutta silloin tällöin asiointi Raahen toimistolla kasvotusten on helpompaa. Sähköpostit ja tekstiviestit ovat tavoittaneet heidät hyvin, ja esimerkiksi sammutintarkastuksissa he ovat muistaneet käydä omistaja-asiakkaille lähetetyn viestinnän ansiosta: ”Niitä sammuttimia ei välttämättä itse muista ja vasta tarkastuksessa huomaa, että joku on mennyt vanhaksi”.
Myös työterveyshuoltaja käy tekemässä tilalla käyntejä, joissa mitataan desibelit ja käydään läpi, millaisia suojaimia tulee käyttää sekä mitä riskejä tilalla on. Kurikan mukaan tämä on hyvä, sillä usein kaikkea ei hoksaa itse, kun on liian lähellä. Riskeihin puututaan tarkasti ja kuulosuojaimet täytyy olla: ”Työterveyslääkäri kysyi kerran, että onko kuulosuojaimemme bluetooth-yhteydelliset – vastasin, että ei, eikä tarvitse, kun muutenkin ollaan vuorokauden ympäri saman katon alla ja yhdessä tehdään töitä niin sen hetken voi olla kuulemattakin”, Kurikka naureskelee.
Kesäkiireet altistavat myös tapaturmille, kun joudutaan puuhaamaan isojen työkoneiden kanssa ja olemaan työntouhussa väsyneenäkin. Sari Kurikka muistelee omia kesiään ja toteaa, että kaikkea ei valitettavasti voi ennakoida: ”Konerikot ovat yleensä äkillisiä: Kerran iso kärry oli täynnä paaleja ja traktorista meni etuakseli. Hidastaa kerkesi, mutta metsäänhän se meni. Mitä enemmän tehdään, sitä enemmän sattuu”.
Sari Kurikka haluaa olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja jakaa siellä tietoa maatilaelämästä ja ruoantuotannosta, sillä hän kokee ihmisten vieraantuneen tästä puolesta elämää. Tilan Facebook-sivu onkin suosittu ja sinne tulee sisältöä tilan elämästä lähes päivittäin. Julkaisuissa vilisevät pääasiassa söpöt eläimet, mutta niistä huokuu myös huumorin siivittämä maatilan arki kaikkine puolineen.