<link rel="stylesheet" href="/cs/chat/stylesheets/lahitapiola-chat.css"/>
Siirry suoraan sisältöön Siirry suoraan alatunnisteeseen
LähiTapiola Pohjoinen Maa- ja metsätalous 14.7.2023

”Katselin ikkunasta ulos ja yhtäkkiä näin kotkan nappaavan karitsan” – Lammastilallakaan kaikkea ei voi ennakoida

Kurikan lammastila on siikajokinen perhetila, jota pyörittävät pääasiassa kahdestaan Sari ja Marko Kurikka. Tilallaan heillä on yli 400 lammasta karitsoineen, seitsemän omatarvekanaa, muutama kalkkuna ja laumanvartijakoira Sälli. Meno maatilalla voi olla hektistä eikä tapaturmiltakaan aina vältytä.

”Meillä on maatila- ja autovakuutukset, traktorit, rakennukset, henkivakuutukset ja eläinvakuutus – käytännössä kaikki vakuutukset ovat LähiTapiolassa”, kertoo Sari Kurikka . LähiTapiola Pohjoisen asiakkaita he ovat olleet vuosia, ihan vähintään vuodesta 2014 asti, kun rakensivat uuden lampolan, Kurikka sanoo.

Enimmäkseen tilalla sattuu konerikkoja, mutta myös eläinvakuutukset ja tapaturmavakuutukset ovat tulleet tarpeeseen: ”Kaksi niittokonetta on hajonnut, teimme niistä ilmoitukset netissä ja niistä tuli korvaukset todella jouhevasti. Viimeksi viikonloppuna tein tapaturmailmoituksen, kun kaaduin ja vasen peukalo murtui. Eläinvakuutuksissakin on todella sujuvasti mennyt korvauspuolella, ollaan tykätty kyllä”.

Lampolassa pienet, ympäriinsä juoksentelevat karitsat levittävät ruokintakäytäville heinää, joka voi olla jalkojen alla erittäin liukasta – tällaisessa tilanteessa Kurikan käsi menikin rikki toukokuussa. ”Koetamme harjata ja pitää käytävät puhtaina sekä esteettöminä, mutta eläimet ovat eläimiä”, Kurikka
toteaa.

Työkavereina eläimet eivät ole riskittömimmästä päästä

Kurikka suhtautuu tilan eläimiin lähinnä työkavereina tai työntekijöinä, sillä heidän kanssaan tilalla työaika vietetään. ”Onhan siellä persoonia eläimissä ja osa jää sitten tilalle, että eivät mene teuraaksi”, Kurikka kertoo. Työkaverina heillä on myös uskollinen laumanvartija kaukasiankoira Sälli, 6 v, joka vahtii reviiriä ja puolustaa tilaa susia ja ilveksiä vastaan. ”Kerran koko lammaslauma oli laitumella ja yhtäkkiä kuului kolme ulvontaa: Maantiellä oli kaksi sutta. Sälli ja sudet ulvoivat kilpaa ja lopulta Sälli antoi niille lähdöt”, Sari Kurikka muistelee.

Eläinten kanssa toimiminen on toki aina myös iso riski. Astutuspässit voivat olla äkäisiä tai lampaat voivat sairastua esimerkiksi orfiin , joka on helposti tarttuva virusperäinen ”suutulehdus”. Orf käy läpi lähestulkoon jokaisen lammastilan ja voi tarttua ihmiseenkin – Marko Kurikkaan orf tarttui peukalon haavan kautta ja tulehdus oli todella kivulias.

Uhka voi tulla vaikka taivaalta

Kurikka jakoi meille myös yhden mieleenpainuneimmista vakuutustapaamisistaan: ”Jäi elävästi mieleen, kun yhteen aikaan oli paljon merikotkia maisemissa ja ne napsivat karitsoita pihalta. LähiTapiolalta joku soitti ja teimme selontekoa liittyen orfiin. Katselin ikkunasta ulos ja yhtäkkiä näin kotkan nappaavan karitsan. Juoksin hädissäni pellolle karitsan perässä – puhelimessa ollut lähitapiolalainen rauhoitteli minua ja sanoi kaiken olevan hyvin”.

Nyt Kurikan mukaan merikotkista ei ole ollut enää haittaa, mutta muutama vuosi sitten karitsoita vietiin pihapiiristä paljon. Uhka tuli näkymättömistä eikä sille voinut mitään. Nykyään ihan pienimpiä karitsoita ei enää lasketa pihalle tämän takia.

Joskus riskinpaikat näkee vasta ulkopuolisen silmin

Kurikoilla, kuten monilla asiakkaillamme, on oma yhteyshenkilö LähiTapiola Pohjoisessa, joka on käynyt tarkastamassa tilan ja hoitanut heille tarvitsemansa vakuutusturvan: ”Onhan se hyvä, että on oma yhteyshenkilö niin tietää, keneen olla yhteydessä, ja joka tuntee tilamme ja tapauksemme”, Kurikka linjaa, ”Turvallisuuskartoituskin on tehty lampolassa ja halleissa, ja yhteyshenkilömme Jari osasi sanoa, mitkä tilat vaativat minkäkinlaista sammutinta”.

Yleensä Kurikat hoitavat vahinkoilmoitukset verkossa, mutta silloin tällöin asiointi Raahen toimistolla kasvotusten on helpompaa. Sähköpostit ja tekstiviestit ovat tavoittaneet heidät hyvin, ja esimerkiksi sammutintarkastuksissa he ovat muistaneet käydä omistaja-asiakkaille lähetetyn viestinnän ansiosta: ”Niitä sammuttimia ei välttämättä itse muista ja vasta tarkastuksessa huomaa, että joku on mennyt vanhaksi”.

Myös työterveyshuoltaja käy tekemässä tilalla käyntejä, joissa mitataan desibelit ja käydään läpi, millaisia suojaimia tulee käyttää sekä mitä riskejä tilalla on. Kurikan mukaan tämä on hyvä, sillä usein kaikkea ei hoksaa itse, kun on liian lähellä. Riskeihin puututaan tarkasti ja kuulosuojaimet täytyy olla: ”Työterveyslääkäri kysyi kerran, että onko kuulosuojaimemme bluetooth-yhteydelliset – vastasin, että ei, eikä tarvitse, kun muutenkin ollaan vuorokauden ympäri saman katon alla ja yhdessä tehdään töitä niin sen hetken voi olla kuulemattakin”, Kurikka naureskelee.

Kesä tietää kiirettä ja sisältöä sosiaaliseen mediaan

Kesä on selkeästi maatilallisten kiireisintä aikaa ja Sari Kurikka kuvaileekin kesäistä tilaa loputtomaksi työmaaksi: keritsimiset täytyy tehdä, osa lampaista karitsoi, kuivalantaa on levitettävä ja viljelykset hoidettava. Tämän lisäksi myös aitatyöt vaativat huomiota: laitumia on ylläpidettävä, puhumattakaan siitä, kuinka laitumien aitaaminen ja korjaaminen ovat jatkuva työllistäjä.

Kesäkiireet altistavat myös tapaturmille, kun joudutaan puuhaamaan isojen työkoneiden kanssa ja olemaan työntouhussa väsyneenäkin. Sari Kurikka muistelee omia kesiään ja toteaa, että kaikkea ei valitettavasti voi ennakoida: ”Konerikot ovat yleensä äkillisiä: Kerran iso kärry oli täynnä paaleja ja traktorista meni etuakseli. Hidastaa kerkesi, mutta metsäänhän se meni. Mitä enemmän tehdään, sitä enemmän sattuu”.

Sari Kurikka haluaa olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja jakaa siellä tietoa maatilaelämästä ja ruoantuotannosta, sillä hän kokee ihmisten vieraantuneen tästä puolesta elämää. Tilan Facebook-sivu onkin suosittu ja sinne tulee sisältöä tilan elämästä lähes päivittäin. Julkaisuissa vilisevät pääasiassa söpöt eläimet, mutta niistä huokuu myös huumorin siivittämä maatilan arki kaikkine puolineen.