Paikallisen vakuutusyhtiön tehtävä on pitää huolta vakavaraisuudesta - LähiTapiola Kainuu-Koillismaalla toimitusjohtajana työskennelleen Ulla Sipilän haastattelu 12/2022
LähiTapiola Kainuu-Koillismaan juuret ulottuvat 1800-luvun loppupuolelle, jolloin ensimmäiset vakuutusyhdistyksen säännöt hyväksyttiin yhteisessä kappelinkokouksessa. Nimekseen yhdistys sai ”Ristijärven Kappelin Palovakuutus –Seura”. Tässä juttusarjassa haastattelemme lähes 160-vuotiaan LähiTapiola Kainuu-Koillismaan ja sitä edeltävien yhtiöiden työntekijöitä ja hallinnon jäseniä vuosien varrelta ja kirjoitamme samalla oman osamme yhtiön historiasta. Ulla Sipilä saapuu haastatteluun iloisin mielin. Hän on tarkkana talousihmisenä varmistanut jo etukäteen, että pitäähän haastatteluajankohta edelleen paikkansa. Edes kävelyä hankaloittanut kuntosalilla hankittu varvasvamma ei saanut jäämään kotiin. Taika on siinä, että vetää vain sukan jalkaan eikä syynää tarkemmin kivun aiheuttajaa. Tämä kertoo paljon Ullan sinnikkyydestä: työtehtävät hoidetaan ensin ja sitten vasta muu.
Ullan tarina vakuutusalalla alkoi kolmekymmentä vuotta sitten, kun hän meni Raahentienoon Lähivakuutus-yhdistykseen toimistopäälliköksi. Talous- ja henkilöstöhallinnon tehtävät olivat mukana toimenkuvissa lähes koko työuran ajan. Eläkkeelle Ulla jäi LähiTapiola Kainuu-Koillismaan toimitusjohtajan pestistä vuoden 2021 lopussa.
Uusille Lähivakuutuksen työntekijöille pidettiin alussa pitkä koulutusjakso eri vakuutuslajeista.
- Vakuutustuotteiden kirjo oli valtava. Markkamääräisten vakuutusten rinnalle tulivat vielä täysarvovakuutukset. Koin vakuutustyön alun vaikeaksi, vaikka sain apua kollegoilta, Ulla kertoo.
Työ alkoi kiinnostaa toden teolla, kun sai kokea olevansa avuksi ihmisille. Ulla kertoo perheestä, jolla oli palanut talo todella nopeasti kivijalkaan saakka. Evakuoituminen oli tapahtunut yöpaitasillaan. Perhe oli Lähivakuutuksen toimistolla naapureilta saamissaan lainavaatteissa. Äidillä oli päällimmäisenä mielessä, saisiko hän ennakkokorvausta sen verran, että voisi ostaa lapsilleen piirustuspaperia. Lapsilla olisi jotakin tekemistä ja he saisivat ajatukset pois kodin tuhoutumisesta. Silloin viimeistään Ullalle kirkastui, että tässä tehdään tärkeää työtä, kun voidaan auttaa ihmisiä hädän hetkellä.
Ullan mukaan vakuutusmaailma muuttuu koko ajan. Tulee uusia riskejä ja uusia vakuutustuotteita. Henkilö- ja henkivakuuttamista on tehty jo pitkään. Myöhemmin ovat tulleet valikoimaan säästämisen ja sijoittamisen palvelut. Vakuuttaminen ja sijoittaminen kuuluvat luontevasti yhteen. Vakuutusala on hyvä ala sellaiselle työntekijälle, joka haluaa kehittyä ja uudistua.
Ennen ei ollut työntekijän omassa käytössä vakuutusjärjestelmää, johon olisi kirjattu vakuutukset, vaan kerran viikossa postitse lähetettiin tehdyt sopimukset keskusjärjestelmään. Vastapostina saatiin raportit vakuutuskantaan merkityistä vakuutuksista. Suuri muutos oli se, kun saatiin järjestelmä, jonne itse kirjattiin vakuutukset reaaliajassa.
1990-luvulla markkinointi Lähivakuutuksessa oli suurin piirtein sitä, että vaihdettiin vain julisteet ikkunoihin, kun tuotteet muuttuivat. Tapiola markkinoi jo aikoinaan vahvasti ”meitä ei voi ostaa” –tyyppisillä sloganeilla. Vaikka Lähivakuutuksella oli käytännössä samoja tuotteita, oli markkinointi vähäisempää. Lähivakuutuksen vahvuutena olivat vakavaraisuus sekä huolenpito asiakkaista ja asiakaspysyvyydestä. Tapiolalla oli korkeat tavoitteet ja yhteinen riemu, kun ne saavutettiin.
Myöhemmin hyvin paikallinen ja vakavarainen Lähivakuutus ja toisaalla hyvin myyntiorientoitunut ja vahvaa markkinointia tehnyt Tapiola yhdistyivät ja LähiTapiola muodostui. Ilmassa oli aika paljonkin huolia, kuinka nämä kaksi erilaista kulttuuria voidaan yhdistää. Pian selvisi, että kyettiin valjastamaan molempien yhtiöiden parhaat ominaisuudet asiakastyöhön.
Fuusion aikaan Ulla aloitti LähiTapiola Pohjoisessa henkilöstöpäällikön tehtävässä ja oli siinä siihen saakka, kunnes tuli valituksi LähiTapiola Kainuu-Koillismaan toimitusjohtajaksi vuonna 2014. Ulla koki, että Kainuuseen oli mukava tulla. Hän kokee viihtyneensä kaikissa työyhteisöissä, mutta LähiTapiola Kainuu-Koillismaalla kaikkein eniten.
- Täällä ihmisten luonteenlaatu on aivan erilainen kuin kotiseuduillani. Kainuussa ollaan huumorintajuisia, suoria, sanotaan asiat kuten ne ovat, lyödään välillä vaikka nyrkkiä pöytään ja kirotaan päälle. Tykkään siitä, että ei tarvitse miettiä, onko toisella jotakin hampaankolossa. Kainuussa ihmiset ovat aitoja ja juurevia, Ulla kertoo.
Ullan mukaan paikallisen vakuutusyhtiön tehtävä on pitää huolta vakavaraisuudesta pitkällä tähtäyksellä. Se on tärkeämpää kuin lyhyen tähtäyksen voimakas kasvu. Vakavaraisuutta tulee olla, jotta maailmantilanteesta riippumatta voidaan toimia paikallisesti ja turvata asiakkaiden elämää. Tulevaisuuden haasteet vakuutusyhtiöllä ovat siinä, miten voidaan ennakoida tulevia riskejä ja arvioida tuotteiden hinnoittelu siten, että niiden kannattavuus voidaan turvata.
Ulla ajatteli työelämässä ollessaan, että aikataulu oli stressaava, mutta toisaalta se päivärytmi, että oli työ ja sitten vapaa-aika, oli tosi hyvä juttu. Ulla on kaivannut Kainuuta; maisemia, järviä, vaaroja ja ihmisiä. Yksi osa-alue elämästä on jäänyt pysyvästi taakse.
- On puhdas omatunto kaikesta. Minulla on uusi elämänvaihe, joka pelottavimmillaan on viimeinen. Toisaalta voihan olla, että eläkeaikaa on vaikka 30 vuotta vielä jäljellä. Lapsenlapsista en uskalla vielä haaveilla – se on lasteni valinta. Vaikka olisihan se hyvä, jos niitä tulisi, kun minäkin olen vielä terve ja leikkisä, Ulla summaa hymyillen.
Ulla kertoo kutovansa sukkaa ja näyttää, mitä on saanut aikaan. Neulomus on yksi tyttäriltään saamasta listan tehtävistä, jotka hän sai jäätyään eläkkeelle. Haastattelija toteaa, että sukan kantapää on siistiä käsialaa ja tunnollisesti toteutettu – kuten Ullan työurakin.
Teksti: Katja Tirkkonen, LähiTapiola Kainuu-Koillismaan hallintojohtaja