Kasvot on pidettävä menosuuntaan - LähiTapiola Kainuu-Koillismaalla hallinnon jäsenenä työskennelleen Aimo Korhosen haastattelu 7/2022
LähiTapiola Kainuu-Koillismaan juuret ulottuvat 1800-luvun loppupuolelle, jolloin ensimmäiset vakuutusyhdistyksen säännöt hyväksyttiin yhteisessä kappelinkokouksessa. Nimekseen yhdistys sai ”Ristijärven Kappelin Palovakuutus –Seura”. Tässä juttusarjassa haastattelemme lähes 160-vuotiaan LähiTapiola Kainuu-Koillismaan ja sitä edeltävien yhtiöiden työntekijöitä ja hallinnon jäseniä vuosien varrelta ja kirjoitamme samalla oman osamme yhtiön historiasta.
Kertomus Aimo Korhosen ajoista LähiTapiola Kainuu-Koillismaalla lähtee liikkeelle vuodesta 1979. Aimolla oli jo tuolloin halu olla vaikuttamassa yhteiskunnallisiin asioihin ja muutaman muun nuoren maataloustuottajan kanssa he päättivät ”vallata” kaikki Sotkamon merkittävät luottamustehtävät. Hyvin tuossa tehtävässä onnistuttiinkin, sillä Aimo tuli valituksi Lähivakuutusta edeltävän Vakuutusyhdistys Paikallisvakuutuksen luottamusmieheksi. Ensin hallituksen jäseneksi ja myöhemmin hän toimi myös hallituksen puheenjohtajana. Yhdistyksen toimitusjohtajana toimi tuolloin Reino Karttunen, joka oli tarkan talouden mies.
Aimo kertoo, että vakuutusten markkinointi oli vuonna 1979 tyystin toisenlaista kuin nykyään. Oli yksi vakuutusmies, joka kiersi talosta taloon. Ihmisillä ei ollut tuohon aikaan henkivakuutuksia, joten niiden myyminen oli helppoa. Sanoitettua yritysstrategiaa ei juuri ollut. Katsottiin välillä, kummalla paikkakunnalla on enemmän markkinaosuutta väkilukuun nähden, Kuhmossa vai Sotkamossa. Myöhempinä aikoina Paikallisvakuutusten fuusioiden jälkeen kisattiin Kajaanin markkinaosuudesta Tapiolan kanssa. Kajaanista saatiin asiakkaiksi palkansaajia, kun aiempi vakuutuskanta oli enemmänkin maatilallisia.
Vakuutuksia tehtiin myös siten, että muutaman ison talon isännät olivat mukana hallinnossa. He olivat yhtä aikaa asiamiehiä ja luottamusmiehiä. Paikallisen vakuutusyhtiön toiminta oli pienimuotoista silloin. Mitään tempauksia ei ollut ja markkinointi tapahtui enemmänkin suusta suuhun. Lehtimainoksia ei taidettu julkaista kuin kerran vuodessa yhdistyskokouksen ilmoitus ja sekin mahdollisimman pienellä printillä kulujen säästämiseksi.
Vahinkoja käsiteltiin hallituksen kokouksissa autovakuutuksista lähtien. Palovahinkoja oli jonkin verran. Reino Karttunen oli Aimon kertoman mukaan tiukka mies, mutta tulkinnallisessa tilanteessa oli aina asiakkaan puolella.
Lähivakuutus ja Tapiola yhdistyvät
Aimo Korhonen ehti olla mukana LähiTapiola Kainuu-Koillismaan hallinnossa 37 vuotta.
- Nykyään ei noin pitkiä luottamusmiehen uria voi ollakaan. Tänä päivänä vaaditaan luottamusmieheltä paljon enemmän kuin silloin. Työskentely hallinnon jäsenenä oli enimmäkseen positiivinen kokemus. Paikallisuus on ollut tärkeä voimavara. Kaikki se hyöty, mitä LähiTapiola Kainuu-Koillismaa tuottaa, tulee paikallisten ihmisten hyväksi - sitä ei kukaan muu vie. Paikallisuus tarkoittaa paikallisia päättäjiä. On tietyt asiat, jotka täytyy olla ryhmän linjassa, mutta pääsääntö on, että tässä yhtiössä paikalliset ihmiset tekevät paikallisille ihmisille elämänturvaa, Aimo kertoo.
Yksi merkittävimmistä tapahtumista Aimon uralla on ollut Kainuun Lähivakuutusyhdistyksen ja Tapiolan fuusio. Uusi nykymuotoinen LähiTapiola Kainuu-Koillismaa otti ensihenkäyksensä vuonna 2013. Aimon mukaan yhdistyminen oli hyvä asia, vaikka alussa oli kipuilua esimerkiksi erilaisten vakuutusjärjestelmien kanssa.
Pian fuusion jälkeen jouduttiin tilanteeseen, jossa oli vaihdettava toimitusjohtajaa. Uutta toimitusjohtajaa, oululaista Ulla Sipilää, rekrytoitaessa ryhmä vakavanpuoleisia miehiä matkusti Rokualle. Lähetystö oli pari sekuntia ennen Ullaa paikalla ja kun Ulla saapuessaan kohtaamispaikalle puki pitkän takin päällensä, totesi Aimo, että ”nyt se panee pitkän takin päälle, että näyttäisi viisaammalta”. Ulla oli kuullut tokaisun ja myöhemmin kertoi Aimolle ajatelleensa, että saattaa saadakin toimitusjohtajan paikan, kerta näin leppoisa haastattelun ilmapiiri on. Heti haastattelun jälkeen Aimolle oli selvää, että Ullasta tulee uusi toimitusjohtaja. Hallituksen ei tarvitse tehdä kuin yksi hyvä päätös: valita hyvä toimitusjohtaja.
Muita aikalaisia kollegojaan Aimo muistelee lämmöllä. Erityisesti mieleen on jäänyt hallintojohtaja Ari Hannonen, oikein vanhan ajan kamreeri, jolla oli asenne, että ”pessimisti ei pety”. Kun toimitusjohtaja oli positiivinen tyyppi, niin nämä henkilöt täydensivät toisiaan sopivasti. Aimo mainitsee myös Urpo Leinosen, joka kehittyi työssään erinomaiseksi korvausjohtajaksi.
- Meillä oli hyvä viimeisin hallitus ja hyvä toimitusjohtaja. Sain työskennellä erinomaisten hallituksen jäsenten kuten Veijo Karhun ja Timo Leppäsen kanssa. Jokaiseen luottamustehtävääni olen paneutunut. Henkilöstö ja luottamusmiehet – ihmiset ja ihmissuhteet ovat tässä työssä olleet se tärkein asia, Aimo summaa.
Aimo on ehtinyt luopua monista luottamustehtävistä eläkkeelle jäätyään, mutta uutena on tullut pesti Kainuun hyvinvointialueen valtuustossa. Eläkkeellä ollessaan Aimo on kaitsenut lapsenlapsia, tehnyt hirsirakennustöitä sotkamolaisen Haapalan tilan alueella ja laittanut pihoja kuntoon. Siihen kun ei ollut aikaa työelämässä ollessa. Nyt 70-vuotiaana voi höllätä ja siirtyä jo kuuden tunnin työpäiviin.
Ohjeiksi tuleville sukupolville vakuutusalalla Aimo antaa seuraavat vinkit:
- Ihmisiä tulee kyetä arvostamaan erilaisuudesta huolimatta - tulee olla rehti ja reilu. Kasvot on pidettävä menosuuntaan. Jos aletaan miettiä liiaksi menneitä, niin unohtuu, mihin ollaan menossa.
Tähän ohjeeseen on hyvä päättää menneiden muistelu tältä erää.
Teksti ja kuva: Katja Tirkkonen, LähiTapiola Kainuu-Koillismaan hallintojohtaja