Juha A. Pantzar ja Pasi HaaralaTalous10.2.2025Rahahäpeä ajaa ihmisiä ikävään kierteeseenRahahäpeä on viheliäinen kierre: se estää suurta osaa suomalaisista puhumasta talousasioista, vaikka juuri rahasta puhuminen ja avoimuus toisivat helpotusta häpeän tunteeseen. Suomalainen rahapuhe kaipaa lisää kuluavoimuutta, kirjoittavat Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha A. Pantzar ja LähiTapiola Henkiyhtiön toimitusjohtaja Pasi Haarala.

LähiTapiolan teettämän Arjen katsaus -kyselyn mukaan joka kolmas suomalainen on hävennyt omaa taloudenhallintaansa. Selvästi yleisin syy (37 prosenttia) rahahäpeälle on tunne siitä, ettei rahaa jää riittävästi säästöön. Toiseksi yleisin syy on se, että rahat loppuvat toistuvasti ennen tilipäivää. Monet katsovat häpeän syyksi oman toimintansa.Omat valinnat ovat kuitenkin vain pieni osa taloudenhallintaa. Siihen, että ihmiset eivät saa säästettyä rahaa tai hallittua talouttaan toivomallaan tavalla, on olemassa myös selkeitä, rakenteellisia selityksiä. Yksi niistä on tulokehitys, joka on jäänyt elinkustannusten nousun kyydistä.Tilastokeskuksen mukaan pienituloisten määrä Suomessa on kääntynyt jälleen nousuun viime vuosikymmenen hyvän kehityksen jälkeen. Samaan aikaan elinkustannukset ovat nousseet ennätyksellisesti: ruuan, asumisen ja energian hinnat jopa yli 20 prosenttia vuodesta 2021.Arjen katsaus -kyselyn mukaan keskimäärin 63 prosenttia suomalaisten tuloista kuluu välttämättömiin menoihin. Kahdellakymmenellä prosentilla vastaajista välttämättömät menot vievät jopa yli 80 prosenttia tuloista. Rahaa ei siis voi mitenkään jäädä samalla tavalla säästöön kuin ennen – eikä sitä ole syytä hävetä.Häpeä on siitä vaikea vieras, että sillä on tapana viivyttää avun hakemista. Tämä näkyy esimerkiksi Takuusäätiön palveluissa, joihin otetaan usein yhteyttä vasta, kun muut keinot on jo kokeiltu. Talousongelmia on kuitenkin merkittävästi helpompi ratkoa ennen kuin ne paisuvat suuriksi. Kaikkein parasta ensiapua ja ennaltaehkäisevää työtä rahahäpeän taltuttamiseksi olisi, jos kykenisimme puhumaan erilaisista rahatilanteista avoimesti ja yhdessä.Koska todellisesta rahankäytöstä ei välttämättä keskustella edes läheisten kanssa, ihmiset etsivät vertailukohtia sieltä, missä niitä on saatavilla – esimerkiksi sosiaalisesta mediasta tai julkisuudesta. Arjen rahankäytöllä on kuitenkin hyvin vähän tekemistä sosiaalisen median kiiltokuvatodellisuuden kanssa, jolloin mielikuva siitä, millaiseen elintasoon esimerkiksi keskituloisen suomalaisen rahat riittävät, vääristyy helposti. Todennäköistä on, että suuri osa rahahäpeästämme perustuukin kuvitelmiin.Jos rahankäytölle ei ole todenmukaista vertailukohtaa, syntyy helposti tunne, ettei oma talous ole hallinnassa. Siksi olisi yhteinen etu, jos me kaikki kykenisimme olemaan avoimempia oman kulutuksemme suhteen. Rahankäytön näkyväksi tekeminen ja siitä puhuminen auttavat hahmottamaan kulutuskäyttäytymistä, peilaamaan omaa rahankäyttöä ja lisäävät tietoisuutta myös kuluttamisen ekologisesta jalanjäljestä.Palkka-avoimuuteen olemme yhteiskunnassa heränneet, mutta kuluavoimuus suomalaisesta rahapuheesta vielä puuttuu. Puhutaan siis rahankäytöstä – enemmän ja rehellisemmin.Juha A. Pantzar
toimitusjohtaja, TakuusäätiöPasi Haarala
toimitusjohtaja, LähiTapiola HenkiyhtiöKirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa 30. tammikuuta 2025.

Näkökulmia

Peter CastrenTalous8.5.2025Kun usko horjuu, horjuvat myös markkinatYhdysvaltojen hallinnon toimet ovat ravistelleet perinteisiä uskomuksia niin geopolitiikassa kuin taloudessakin. LähiTapiola Varainhoidon korkojohtaja Peter Castren pohtii, ovatko Euroopan ja Saksan valtionlainat uusi turvasatama sijoittajille.Jari JärvinenTalous28.4.2025 Miksi Maailma-rahastot menestyvät vuodesta toiseen rahastovertailuissa?LähiTapiolan Maailma-rahastot ovat keränneet jälleen tunnustusta arvostetussa Lipper Fund Awards 2025 -vertailussa. LähiTapiola Varainhoidon pääekonomisti ja johtaja Jari Järvinen analysoi hoitamiensa rahastojen menestystä ja tulevaisuutta.Susa NikulaTyöelämä24.4.2025Voiko johtaja tehdä nelipäiväistä työviikkoa?Siirryin vuoden alussa tekemään nelipäiväistä työviikkoa LähiTapiola-ryhmän ihmisistä ja kulttuurista vastaavana johtajana. Päätöksestä kerrottuani olen saanut spontaanit aplodit ja onnitteluja rohkeudesta, mutta myös ”voimia ja jaksamista” -toivotuksia haastavassa tilanteessa. Reaktiot ovat yllättäneet minut, sillä ne huokuvat ennakko-oletusta: johtajan ei ole tapana huolehtia omasta hyvinvoinnistaan kuin vasta pakon edessä. Tästä ei kuitenkaan ole minun kohdallani kysymys. Miksi siis päädyin työaikaa lyhentämään ja mitä olen alkuvuoden aikana oppinut?

Katso lisää näkökulmia