Sijoittajan ilmainen lounas syntyy hajauttamalla ja hallitsemalla

Keskustelu hajauttamisen ympärillä liittyy lähes aina keskeiseen riskienhallinnalliseen konseptiin: varmista, ettei kaikki munat ole samassa korissa. Kun googlaa hajauttamisen hyödyt, käytännössä kaikkien hakutuloksien määritelmät ja ohjeet liittyvät tähän konseptiin, eri tavoin muotoiltuna. Tämä hajauttamisen peruskonsepti on varmasti suurimmalle osalle sijoittajista hyvin tuttu.

Hajauttamisesta puhutaan usein jopa sijoittamisen ainoana ilmaisena lounaana, sillä hajauttamalla saat pienemmän riskin tuotto-odotusta menettämättä. Mutta miksi hajautus on ilmainen lounas? Eikö hajautus laske tuotto-odotustamme, jos voisimme vain valita sijoitussalkkuumme ainoastaan parhaiten menestyvät osakkeet?

Kyseisessä skenaariossa tuotto-odotus tosiaankin laskisi. Mutkia matkaan tulee kuitenkin ylitsevuotavasta määrästä todistusaineistoa, joka kertoo olevan hyvin vaikeata jatkuvasti valita parhaiten tuottavia sijoituskohteita. Koska valintojen onnistuminen jatkuvasti on hyvin epätodennäköistä, ja onnistumiset perustuvat tutkitusti useammin sattumaan kuin osaamiseen, on rationaalisen sijoittajan useimmiten järkevämpää tavoitella markkinatuoton saamista, laajaa hajautusta (ja ilmaista lounasta) hyödyntäen.

Valitettavan harvoin näkee keskustelua hajauttamisen ympärillä hajautuksen hyödyistä koskien sen merkitystä markkinatuoton saavuttamiseksi. Tämä lienee ihan ymmärrettävää, koska suurin osa finanssialan viestinnästä keskittyy aktiivisesti hallinnoitujen tuotteiden markkinointiin. Toisin sanoen sen ajatuksen markkinointiin, että todennäköisyyksistä huolimatta juuri kyseiset markkinoijat osaisivat valita tuottavimmat sijoituskohteet.

Pitkäjänteiselle markkinatuottoa tavoittelevalle sijoittajalle hajautus on olennaista saavuttaakseen mahdollisimman todennäköisesti markkinoiden tarjoaman tuoton. Hajauttamista tarvitaan nimittäin riskienhallinnan lisäksi varmistaaksemme, että olemme mahdollisimman todennäköisesti mukana myös parhaiten menestyvien yhtiöiden ja osakkeiden kyydissä.

Vuonna 2017 julkaistiin professori , joka on herättänyt runsaasti julkista keskustelua. Tutkimuksen yksi mielenkiintoinen havainto on, että vain hyvin pieni osa osakkeista on pitkään tuottanut hyvin. Vuosina 1926-2016 ainoastaan nelisen prosenttia Yhdysvalloissa listatuista osakkeista selitti kokonaan osakemarkkinoiden riskittömän koron ylittäneen tuoton. Vuonna 2020 julkaistussa Bessembinderin jatkotutkimuksessa globaaleilla osakkeilla selittävä prosenttimäärä oli vieläkin pienempi, ainoastaan noin 2,4 % tarkastelujaksolla 1990-2020.

Nämä havainnot ja erityisesti niistä vedetyt tulkinnat eivät toki ole ihan yksiselitteisiä, kuten kollegamme vajaa pari vuotta sitten. Osakkeiden tuottokärki on joka tapauksessa tutkitusti erittäin kapea, joten jo pienenkin joukon hyvin menestyvien ja eniten arvoa luovien osakkeiden puuttuminen salkusta saattaa pahimmillaan jättää sijoituksiemme tuotot kauaksi markkinoiden keskiarvollisesta tuotosta. Tämä kuulostaa tietysti dramaattiselta, mutta pienelläkin osakejoukolla voi olla merkittävä vaikutus jopa koko markkinan tuoton muodostumisessa, kuten Bessembinderin havainnot osoittavat.

On tietenkin hyvin vaikeata arvuutella etukäteen, mitkä nimenomaiset yhtiöt ovat ne, jotka menestyvät ja luovat eniten arvoa sijoittajille tulevaisuudessa. Ja vähintään yhtä vaikeata on arvata etukäteen, ketkä sijoittajat tai mitkä rahastot saattaisivat olla niitä, jotka pitkällä aikavälillä osaisivat johdonmukaisesti löytää ja valita nimenomaisesti kyseiset voittajayhtiöt.

Kun olemme mukana hajautetusti markkinoiden suhdanteiden yli eri markkina-alueilla, toimialoilla ja yhtiöissä, todennäköisyytemme saavuttaa markkinatuotto kasvaa. Riski totaalisesta sijoituksellisesta perikadosta jää matalammaksi, mutta myös riski siitä, että emme saavuttaisi markkinan tarjoamaa tuottoa.

Kaikista edellä mainituista syistä johtuen, erityisesti sijoitussalkun ydin on suurimmalle osalle sijoittajista järkevää rakentaa markkinatuottoa tavoittelevasti, laajaa hajautusta hyödyntäen. Ja tietysti mahdollisimman kustannustehokkaasti, jotta markkinoiden tuotot eivät huku palveluntarjoajien perimiin palkkioihin ja aktiivisen kaupankäynnin aiheuttamiin kustannuksiin.

Indeksirahastot toimivat tähän tarkoitukseen edelleen mainiosti. Indeksirahastojen kautta saa tehokkasti hajautettua omistuksena jopa satoihin eri osakkeisiin (riippuen toki indeksistä ja rahastosta). Vaikkeivat ne tietenkään sijoitusinstrumentteina olekaan sen jännittävämpiä edelleenkään, eipä niiden tarvitse ollakaan tuottoa saadaksemme. Yksinkertainen on tehokasta!

Rationaalinen sijoittaja pitää salkun ytimen laajasti hajautettuna, jotta saa mahdollisimman todennäköisesti kiinni pitkän aikavälin markkinatuotosta. Kun sijoituksien ydin on kunnossa, jää vielä tilaa vielä omille mieltymyksille, tyylille ja ideoille hakea lisätuottoja esimerkiksi seuraamiensa yhtiön osakkeista, tai arvokkaana pitämästään toimialasta – onnea matkaan!

Toivotan kaikille lukijoille menestyksekästä hajauttamista ja sijoittamista, ja aurinkoista kesää!

Kare Hallamaa
salkunhoitaja
Seligson & Co