<link rel="stylesheet" href="/cs/chat/stylesheets/lahitapiola-chat.css"/>
Siirry suoraan sisältöön Siirry suoraan alatunnisteeseen
Hannu Nummiaro Talous 1.2.2022

Korot nousevat! Voiko kahden prosentin sääntöön enää luottaa?

Kuluttajahintojen kiivaan nousun vuoksi Euroopan keskuspankin koronnosto-odotukset ovat voimistuneet ja markkinakorot ovat jo alkaneet nousta. Velallisille korkojen nousu tarkoittaa velkakulujen kasvua, sanoo LähiTapiolan ekonomisti Hannu Nummiaro. Lue Nummiaron viisi pointtia, mitä velallisen kannattaa nyt tehdä.

Kolme vuotta sitten heitin ankkurin, kun suosittelin velallisia varautumaan kahden prosentin korkotasoon . Silloin edellisen kerran povattiin korkojen nousua, mutta päädyttiin Japanin nollakorkopolulle. Nyt inflaatio on kiihtynyt Euroalueella viiteen prosenttiin ja ensimmäistä EKP:n koronnostoa sovitellaan markkinoilla tämän vuoden joulukuulle. Lyövätkö inflaatioaallot niin hurjasti, että vanhat ohjenuorat murskautuvat vasten rantakallioita?

Kahden prosentin sääntö perustui kahteen komponenttiin. Käytin inflaatio-odotuksena 1,8 prosenttia ja pitkällä ajalla säästämisen ja investoinnit tasapainottavana tasapainoreaalikorkona silloista mallinnustulosta 0,2 prosenttia. Näiden summa oli kaksi prosenttia. Pohdin myös riskiskenaarioita molempiin suuntiin, eli alhainen kasvu ja inflaatio voisivat pitää Euroalueen pitkään alhaisten korkojen maailmassa, mutta syklinen ylikuumeneminen voisi pakottaa nostamaan korkoja inflaatiopaineiden hillitsemiseksi joksikin aikaa korkeammaksikin.

Nyt inflaatio on murtautunut aivan uusille tasoille, mutta pääosin energian, globaalin talouden pullonkaulojen ja voimakkaan toipumien ansiosta. Esimerkiksi EKP odottaa inflaation palaavan jälleen alle kahden prosentin vauhtiin vuodeksi 2023. Samanaikaisesti USA:ssa väliaikaisen inflaation käsite jo haudattiin ja talouden ylikuumeneminen on konkreettinen riski. Historia kuitenkin opettaa, että inflaatiopaineet voivat vaihdella paljon eri maissa. Euroalueella voi edelleen olla vaikea luoda pitkäaikaisia hintapaineita, vaikka USA:ssa joudutaan nostamaan korkoja, kuten vuosien 2015-2018 aikana.

Viime vuonna EKP muutti aiemman inflaatiotavoitteen ”alle, mutta lähellä 2 prosenttia” symmetrisiksi kahden prosentin tavoitteeksi. Tällöin inflaation voisi sallia ylittävän kahden prosentin, etenkin jos aiemmin on jääty sen alle. Esimerkiksi kun kahdeksan viime vuotta Euroalueen inflaatio on liikkunut välillä 0-2 prosenttia, voisiko seuraavat kahdeksan vuotta antaa inflaation liikkua välillä 2-4 prosenttia. Tulkintaa ei tarkasti tunneta.

Toinen kysymys on, mikä ajaisi hintojen nousua pidemmällä aikavälillä. Hyödykkeiden hintojen nousu voi osoittautua monivuotiseksi, jos vihreän siirtymän investoinnit kiristävät metallimarkkinoita ja päästöoikeuksien hinnat tai verot nostavat energian hintaa. Lisäksi nopea toipuminen koronakuopasta voi lopulta johtaa resurssien ehtymiseen ja perinteiseen ylikuumenemiseen ja palkkojen nousuun Euroalueellakin, jos rahapolitiikka pysyy jatkuvasti elvyttävänä. Ei tämä skenaario mahdoton ole.

Tasapainoreaalikoron estimaatti on noussut hieman. Arvioon liittyy paljon epävarmuutta, mutta kymmenen viime vuotta se on pysynyt välillä 0-1 prosenttia. Alla olevassa kuvassa on esitetty sekä Euroalueen reaalinen ohjauskorko, joka on ennen nykyistä inflaatiopiikkiä pysytellyt kymmenen vuotta noin miinus yhden prosentin regiimissä, että arvio tasapainoreaalikorosta. Talouden tervehtyessä reaalikoron voitaisiin normaaliolosuhteissa olettaa palaavan positiiviseksi ja inflaationkierteen uhatessa nousevan välille 1-2 prosenttia.

Finanssikriisin jälkeen talous ja velalliset ovat kuitenkin vaatineet erittäin elvyttävää rahapolitiikkaa, jota nollakorkorajan jälkeen on ryyditetty mittavilla arvopaperiostoilla eli rahan painamisella. Nyt koronakriisi on johtanut valtion velkataakkojen paisumiseen edelleen. Luultavasti velkaongelmien hoito rajoittaa käytännössä mahdollisuuksia nostaa reaalikorkoja, jotka voivat hyvin pysyä negatiivisena koko seuraavan vuosikymmenen.

Euroalueen reaalinen ohjauskorko

Yhteenvetona sanoisin, että ankkurini on hyvin paikallaan. EKP voisi keskimäärin asettaa lyhyet korot nimellisesti keskimäärin noin 2,5 prosenttiin, jos talous olisi terve. Mutta käytännössä talous ei ehkä kestä korkojen nousua ja/tai velkaisimpien valtioiden velkakestävyys pettää, jolloin euroalueen olemassaolon turvaamiseksi korot on pidettävä alhaisempina. Myös markkinoiden odotukset tulevaisuuden koroista ovat huomattavasti alhaisemmat.

Edelleen suosittelen oman talouden budjetin sopeuttamista jo nyt kahden prosentin korkotasoa vastaaviin kuluihin ja sijoittamaan nämä eurot kuukausittain, jolloin syntyy puskuria, jota voi sitten purkaa mahdollisten korkeampien korkojen aikana.

Rahan painamisen vuoksi ankkuri sijaitsee osin kartoittamattomilla vesillä, mikä voi lopulta johtaa tätä pohdintaa huomattavasti korkeampaankin inflaatioon ja korkotasoon. Isoon riskiin voi olla viisainta hankkia suojaa, vaikka korkokulut lopulta jäisivät korkeammiksi kuin vaihtuvilla koroilla. Alla viisi käytännön pointtia velallisille:

  1. 1.

    Lainasopimus . Korkojen nousun vaikutus omaan talouteen riippuu asunto- tai muun lainan sopimusehdoista. Annuiteetti- ja tasalyhennyslainoissa korkojen noustessa lainanhoitokulut haukkaavat suuremman osan kuukausituloista. Tasaerälainoilla korkojen nousu ei vaikuta kuukausittaisiin lainanhoitokuluihin, mutta laina-aika pitenee, eli hoitokulut haukkaavat tuloista pidemmän aikaa. Kannattaa aloittaa tarkastamalla millainen on oma lainasopimus ja paljonko lainanhoitoon viimeksi meni rahaa.

  2. 2.

    Stessitestaa. Selvitä paljonko lainanhoitoon menisi rahaa, jos korot nousisivat 2 prosenttiyksikköä. Tarvittaessa kysy pankiltasi laskelmaa. Lainanantoprosessissa lainanhoitokykysi testataan 6 prosentin stressiskenaariossa. Lainasopimuksen korkoherkkyyden lisäksi lainan määrään vaikuttaa, kuinka paljon kuukausittaiset velanhoitokulut nousevat eri korkostresseissä.

  3. 3.

    Iso riski . Oman talouden budjetoinnissa kannattaa miettiä varautumista siten, että isoon riskiin varaudutaan vakuuttamalla pahimman varalle ja pieneen riskiin säästämällä pahan päivän varalle. Ison riskin kotitalouksissa on tärkeää turvata talous kaikissa skenaarioissa. Monilla tuoreilla asuntovelallisilla velkaa on vielä paljon jäljellä ja he ovat kokeneet vain todella alhaisten korkojen aikaa. Tällöin korkokustannusten tuplaantuminen voi tulla aivan yllättäen. Jos oma talous on jo valmiiksi viritetty tiukalle, niin lisämenot voivat ajaa arjen todelliseen niukkuuteen. Tällöin korkeampi kiinteä korko tai korkoputken käyttö on järkevää, vaikka korkokulut lopulta jäisivät korkeammiksi kuin vaihtuvilla koroilla. Suojausta voi verrata vakuuttamiseen.

  4. 4.

    Pieni riski . Pienellä lainamäärällä korkosuojien käyttö ei aina ole järkevää. Jos korkoja ei pystytä nostamaan tai nousu jää vaimeaksi, vaihtuvat korot johtavat edullisempiin lainakustannuksiin. Tässäkin tapauksessa voi kuitenkin säästämällä varautua korkojen nousuun. Oman talouden budjetti kannattaa jo nyt sopeuttaa 2 prosentin korkotasoa vastaaviin kuluihin ja siirtää nämä eurot kuukausittain esimerkiksi matalan riskin yhdistelmärahastoon. Jos korot nousevat odotettua enemmän, niin kertynyttä puskuria voi purkaa korkeiden korkojen aikana. Jos korot eivät nousekaan, niin säästöt ovat muodostaneet pesämunan eläkesäästämiselle.

  5. 5.

    Velanhoito . Budjetoi aina velanhoitoon. Lyhentämällä lainaa oman talouden korkoriski pienenee. Korkojen nousu tulee olemaan lähtötaso huomioiden suhteellisen maltillista tai saattaa vielä lykkääntyä, mikä antaa mahdollisuuden pienentää lainaa ennen kuin korkeammat korot ovat hyvässäkään talousskenaariossa mahdollisia. Vältä pikalainojen velkakierre, sillä uusiutuvat lyhyet ja kalliit lainat romuttavat lopulta koko budjetin. Lyhentämällä asuntolainaa verrytät myös nettovarallisuutta eläkeikää varten.

Hannu Nummiaro
Ekonomisti
LähiTapiola Varainhoito Oy