Inflaation kiihtyminen edellyttää uusia arkitalouden taitoja
Tilisäästäjäkin joutuu kärsimään kiihtyvästä inflaatiosta. Korkonäkymät ovat yhä maltilliset ja siksi tilisäästäjän on turha elätellä toiveita tuottojen kohenemisesta. LähiTapiolan ekonomisti Hannu Nummiaro kertoo, miten arkitalouden taloustaitoja kannattaisi nyt päivittää.
Yleinen hintojen nousu eli inflaatio syö rahan ostovoimaa. Eli samalla setelillä saa ostettua pienemmän ostoskorin, koska hinnat ovat nousseet. Kuvassa 1 on havainnollistettu miten kymppitonnin käteisrahan ostovoima on sulanut. Esimerkiksi 50 vuotta sitten patjan sisään sullottu kymppitonni vastaisi nykyrahassa enää 1200 euroa.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana inflaatio on ollut maltillisesti vain 1,1 prosenttia per vuosi. Silti ostovoima on pudonnut reilun tonnin. Hintojen nousu ei ehkä vuosittain ajateltuna tunnu isolta hyvinvointitappiolta, mutta ajan kanssa vaikutukset kertaantuvat salakavalasti. Ja viimeisen vuoden aikana ostovoiman lasku on jyrkentynyt uhkaavasti.
Kuva 1. Käteisen rahan ostovoiman katoaminen
Aniharva kuitenkin pitää rahansa kassakaapissa, vaan tilillä, jolloin rahalle voi saada myös korkoa. Kuvan 2 ostovoimakäyristä kuitenkin näkyy, että korkotuotot eivät ole pystyneet kompensoimaan hintojen nousua, eli tilirahankin ostovoima on huvennut. Alle kolmen kuukauden talletus on vielä 2010-luvun pitänyt ostovoiman ennallaan, mutta sen jälkeen rahojen päivittäisestä käyttömahdollisuudesta luopuminenkaan ei ole auttanut.
Kuva 2. Käteisen ja talletusten ostovoiman heikentyminen
Talletusten korko on suurimmaksi osaksi hallinnollinen päätös, koska keskuspankit ohjauskoroillaan asettavat rahamarkkinoiden korkotason. Kuvassa 3 on esitetty miten reaalinen ohjauskorko, eli ohjauskorko miinus inflaatio, on 1990-, 2000- ja 2010 –luvuilla ollut keskimäärin 3,6 prosenttia, 1,2 prosenttia ja -1,0 prosenttia.
Positiivien reaalikoron ympäristössä talletuskin toimi hyvin arkitalouden hoidossa, koska tällä vähäriskisimmällä ja vaivattomimmallakin rahan parkkipaikalla sen ostovoima nousee. Globaalista finanssikriisistä muodostui vedenjakaja, jonka jälkeen talous on vaatinut erittäin elvyttävää rahapolitiikka ja alhaisia reaalikorkoja. Koronakriisi on lisännyt velkaantuneisuutta edelleen, mikä myös estää reaalikorkojen voimakkaan nostamisen. Oletettavasti seuraavan vuosikymmenen reaalikorko tulee olemaan hyvin alhainen.
Kuva 3. Talletusten reaalituottoympäristön kehitys
Kiihtyvän inflaation ja perässä laahaavan korkotason ympäristö vaatii uusia taitoja arkitalouden hoidossa. Tilisäästäjien on siirryttävä sijoittajiksi, jolloin sijoitustuotot voivat kompensoida hintojen nousun. Tuotto edellyttää riskinottoa, mikä tarkoittaa sijoitusten päivittäisiä arvonvaihteluja.
Kuvassa 4 on esitetty miten kymppitonnin ostovoima olisi säilynyt, jos 2700 euroa olisi sijoittanut maltillisen riskin yrityslainoihin ja loput 7300 euroa jättänyt patjan sisään. Ostovoiman kehityksessä näkyy kolme heikkoa vaihetta, ensin lähdetään teknokuplan huipulta, sitten globaali finanssikriisi ja pari vuotta myöhemmin eurokriisi laskivat sijoitusten arvoa, mutta pitkällä ajalla suhdanteet ovat tasoittuneet ja tuotto kuitannut hintojen nousun. Isompiriskisiä ja siten pitkällä ajalla paremmin tuottavia osakkeita olisi tarvinnut vähemmän eli 1100 euron verran.
Kuva 4. Säästöjen ostovoiman säilyttäminen sijoittamisen avulla
Ostovoiman säilyttämiseksi ei siis olisi tarvinnut sijoittaa isolla riskillä, vaan esimerkiksi maltillisen riskin yhdistelmärahasto olisi helposti säilyttänyt säästöjen ostovoiman. Vaikka ei muuten olisi kiinnostunut sijoittamisesta, arkitalouden taitoja kannattaa ainakin rahastojen verran päivittää.
Hannu Nummiaro
Ekonomisti
LähiTapiola Varainhoito Oy