Aivotutkija Katri Saarikivi tahtoo empatiaa työelämään – stressi voi aiheuttaa noidankehän ja jopa tuhota aivoja
Ihmisten pitäisi saada olla työelämässä kokonaisempia, sanoo Katri Saarikivi. Hän toivoo myös, että sankarityöntekijän myytti saataisiin vihdoin rikottua – stressi tai yöunien uhraus ei johda mihinkään hyvään.
Epävarmuus, pätkätyöt, kova stressi, työn leviäminen vapaa-ajalle, vaatimusten ja työtehtävien jatkuva lisääntyminen. Kun listaa nykytyöelämän leimaavia piirteitä, alkavat verenpaine ja stressikäyrä kohota.
Jatkuvasti kiristyvä työtahti, työn muutos ja vaatimukset ovat viime vuosina nousseet keskiöön mediassa ja julkisessa keskustelussa. Silti keskustelu tuntuu yhä pyörivän teorian tasolla. Mitä työntekijän tulisi ajatella tästä kaikesta – ja miten omasta työstä saisi otteen ja hallinnan?
Aivotutkija Katri Saarikivi tutkii työssään Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä oppimiseen ja vuorovaikutukseen liittyviä aivoprosesseja. Saarikiven mukaan vuorovaikutuksen ja oppimisen tukeminen on avain parempaan työelämään. Hän korostaa erityisesti empatian merkitystä työkulttuurissa.
- Pitää ihan ensimmäiseksi ymmärtää, millainen muutos työelämässä on käynnissä, Saarikivi aloittaa.
- Maailma on jatkuvasti verkottuneempi, kansainvälinen kilpailu lisää painetta, työn laadun pitää olla parempaa ja kaiken tulee olla tehokkaampaa. Monet työtehtävät voidaan nykyään automatisoida. Se muuttaa sitä, mitä taitoja ihmisten pitäisi kartuttaa – ihmistä tarvitaan siinä, missä kone on huono. Siksi vuorovaikutus ja empatia ovat yhä tärkeämpiä.
”Paras äly on jaettua”
Työelämässä pidetään nykyään yleisesti arvossa sulavia puhetaitoja, small talkin hallintaa ja jatkuvaa innostumista. Introverttia sosiaalisuuden vaatimukset saattavat ahdistaa. Saarikivi nostaakin esiin ryhmän monimuotoisuuden tärkeyden.
- Ei kannatakaan yrittää olla kaikkea. Paras äly on jaettua. Vuorovaikutus- ja empatiataitoja voi kehittää, mutta työssä ratkaistavan ongelman kokonaisuutta kannattaa miettiä ryhmänä, jossa erilaisten ihmisten vahvuudet täydentävät toisiaan.
Miten empatiaa sitten voisi kehittää? Saarikivi antaa kolme lähestymistapaa:
- Ensimmäisenä on tarkkaavaisuus, eli kyky kuunnella, mitä toinen sanoo ja olla läsnä. Tällä tavoin saadaan tietoa toisesta, jonka varaan voidaan rakentaa empatiaa. Toisena tulee motivaatio ymmärtää toista. Täytyy haluta asettua toisen asemaan. Kolmas asia on relevantti aiempi kokemus. Sitä tekee paremmin osuvia oletuksia toisten ajatuksista ja tunteista, jos on kokemusta erilaisten ihmisten kanssa toimimisesta, Saarikivi selittää.
Pieni stressi tukee ajattelua
Stressi on työelämän ongelmat ja haasteet yhteen kokoava tekijä: lähes kaikilla on siitä kokemusta, ja toisaalta kiireestä ja stressistä valittaminen on osa nykytyöelämän kaanonia. Saarikiven mukaan stressi ei ole pelkästään huono asia, mutta liiallisena alkaa häiritä aivojen toimintaa.
- Pieni stressi tukee keskittymistä ja ongelmanratkaisua. Aivojen etuotsalohkot ovat tärkeitä luovalle ajattelulle, joustavalle toiminnalle, oman ajattelun ja toiminnan tarkastelulle sekä laadukkaalle kommunikaatiolle.
Aivotutkimuksen termeillä sanottuna: pienessä stressitilassa aivojen etuotsalohkoissa erittyy katekoliamiineja, jota tukevat sen toimintaa. Katekoliamiineja ovat adrenaliini, noradrenaliini ja dopamiini. Kun stressi kohoaa liian korkeaksi, katekoliamiineja erittyy liikaa ja ne alkavat häiritä etuotsalohkojen toimintaa. Liika stressi häiritsee sitä aivojen osaa, joka on tärkeä mainituille luovan ajattelun, laadukkaan kommunikoinnin ja ongelmanratkaisun kannalta.
- Krooninen työstressi johtaa erään tutkimuksen mukaan kudostuhoon etuotsalohkoissa. Siitä voi tulla ikävä noidankehä, kun työstressi heikentää myös stressinhallinnan kannalta olennaisten aivoalueiden toimintaa. Haluaisin päästä eroon sellaisesta työn sankarin myytistä – että hyvä työntekijä uhraa yöunensa, tekee tosi pitkää päivää ja on kauhean kiireinen ja stressaantunut, Saarikivi peräänkuuluttaa.
Saako työssä mokata vai ei?
Mikä sitten voisi olla ratkaisu nykytyöelämän stressille – joka alkaa pahimmillaan tuhota aivojamme? Saarikiven mielestä ratkaisu tähän olisi työelämän muutos ihmiskeskeisemmäksi: ihmisten pitäisi saada olla enemmän kokonaisia myös töissä.
- Hyvin moni asia vaikuttaa työsuoritukseen – voi olla huono päivä tai voi olla väsynyt, ja sitten taas toisena päivänä on todella hyvä meininki ja asiat etenevät. Ihminen ei ole kone, jonka toimitusvarmuus olisi aina sataprosenttista. Olisi hienoa ja tuottavuuden kannalta fiksua, jos voisi suunnitella työtään sen mukaan, mitä saa parhaiten sinä päivänä tehtyä.
Yksittäinen työntekijä ei tietenkään voi muuttaa työyhteisönsä ajatusmaailmaa – mutta johtajat voivat, etenkin omalla esimerkillään. Kaikki kiteytyy työkulttuuriin ja sen arvoihin, sanoo Katri Saarikivi.
- Onko työkulttuuri sellainen, jossa edelleen arvostetaan uhrautumista ja sitä työntekijää, jonka stressitasot ovat punaisella? Joutuuko kantamaan yksin vastuun, jos kokeilee jotakin uutta ja mokaa? Vai arvostetaanko oppimista ja riskinottoa – sitä, että saa mokata ilman, että se tarkoittaa kasvojenmenetystä? Työpaikalla pitäisi ihan ensiksi määritellä uudestaan, millainen on hyvä työntekijä.
Teksti: Laura Glad