Sari sairastui nuorena syöpään – ”Onneksi en ollut odottanut saavani omia lapsia”

5.12.2019 - Terveys

LähiTapiola Lokaltapiola

Sari sairastui 25-vuotiaana syöpään. Vakava sairastuminen vaikuttaa kokonaisvaltaisesti elämään ja talousasioihin. Sarin sairastuminen sai myös tarkastelemaan elämää uudelleen ja jättämään monet vanhat tavat taakse.

Sari palaa kuuden vuoden takaiseen päivään, jolloin hän sai kuulla sairastavansa vakavaa syöpää.

- Koko vyyhti lähti siitä, että olin töissä ja minulle nousi korkea kuume. Lähdin päivystykseen yleislääkärille, josta minut lähetettiin verikokeiden tulosten perusteella päivystykseen. Olin koko päivän kätilöosastolla synnyttävien äitien keskellä tutkittavana, Sari kertoo.

Päivystyksessä selvisi, että kyse oli vakavammasta asiasta. Kuvauksissa löydettiin vatsan alueelta suuri massa. Silloin käytiin keskustelu, että kohtu ja munasarjat voidaan joutua ottamaan pois.

- Olin jo lapsena päättänyt, että en halua omia biologisia lapsia. Sanoin aika nopeasti, että ottakaa kaikki tarvittava pois. Joten sen osalta en kokenut suurta menetystä.

Sarilla kävi sanojensa mukaan hyvä tuuri. Hän pääsi jo viikon päästä syövän toteamisesta peruuntuneella leikkausajalla operaatioon. Leikkaus onnistui hyvin ja suurin osa kasvaimesta saatiin leikattua pois.

Rankat hoidot saivat tuntemaan olon tomupilveksi

Leikkauksen jälkeen Sari vietti lähes kaksi viikkoa sairaalassa toipumassa. Olo vanhusten keskellä oli yksinäinen.

- Haavojen parantelu kesti kuukauden ja sen jälkeen lähti rankat myrkyt käyntiin. Puolen vuoden sytostaattihoitojen jälkeen oli olo, että jos hoitoja jatketaan, minusta tulee tomupilvi ja katoan ilmaan. Silloin ajattelin, että en lähtisi ikinä sytostaattihoitoihin uudelleen, vaikka sairastuisin.

Nyt 31-vuotiaana Sari kertoo toipuneensa sairaudesta hyvin, eikä syöpä ole uusinut. Häntä on kuitenkin jäänyt vaivaamaan lääkärien ohjeistusten ja terveydenhuollon käytäntöjen välinen ristiriita.

- Olin viiden vuoden ajan seurannassa sairauteni vuoksi. Se on nyt päättynyt, mutta lääkärit suosittelivat, että kävisin myös jatkossa kerran vuodessa tutkimuksissa.

- Kun on jäänyt seurannasta pois, kokemus terveydenhuollosta on erilainen, kun pitää asioida yleislääkärillä. Tuntuu, että perusteellisiin tutkimuksiin julkisella puolella pääseminen vaatisi, että keksisin oireita, vaikka monet syövät eivät edes ilmoita itsestään kovin selvästi. Yksityisellä vastaavat erikoislääkärin tutkimukset maksaisivat satoja euroja kertoja, eikä minulle ole niihin mahdollisuutta.

Ylimääräistä rahaa ei ollut unelmien toteuttamiseen

Sari joutui olemaan hoitojen ajan - noin puoli vuotta - pois töistä.

- Sain sairauspäivärahaa. Raha-asiat eivät kuitenkaan hirveästi tuolloin kiinnostaneet. Päällimmäisenä mielessä oli, miten selvitä sairaudesta.
Sarin mukaan julkisen puolen hoitojen maksukatto oli tuolloin noin 600 euroa vuodessa. Hoitokuluihin mennyt rahasumma tuntui hänestä varsin kohtuulliselta. Arjessa hän tuli toimeen sairauspäivärahan turvin, mutta lisäraha ei olisi ollut pahitteeksi.

- Ylimääräistä rahaa ei juuri ollut. Jos olisi halunnut tehdä jotain itselle mieluisia asioita, niin se olisi vaatinut omia säästöjä tai jotain muuta tulon lähdettä, Sari kertoo.

- Kun rahaa ei ollut, niin muistan miettineeni, kuinka ihanaa olisi, että olisi olemassa rahasto, josta vakavasti sairastuneelle voitaisiin maksaa omien unelmien toteuttamiseen rahaa. Jos rahaa olisi ollut, niin olisin matkustellut, maistellut hyviä ruokia ja nauttinut musiikista. Sairastuessa ja hoitojen aikana oli mukava kääriytyä tällaiseen ajatukseen. Sellaista olisin kaivannut.

LähiTapiola Lokaltapiola

Jossittelu jäi taakse

Sairastumisen jälkeen Sari palasi töihin kuin ennenkin, mutta huomasi muuttuneensa.

- Palasin ikään kuin samaan arkeen kuin aiemminkin. Se oli utuista aikaa, koska en hoitojen aikana ehtinyt keskittyä muuhun kuin, että selviää hoidosta. Vasta sen jälkeen oli aikaa miettiä tulevaisuutta. Oma käsitys elämästäni alkoi murentua.

Sari rupesi yhä enemmän miettimään, mihin käyttää aikansa ja miten se vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Pohdintojen tuloksena Sari otti silloisesta työstään lopputilin.

- Se työ ei edesauttanut hyvinvointiani ja vaihdoin työtä. Sairaus sai miettimään omaa hyvinvointiani uudella tavalla. Mieluummin teen sellaista työtä, jossa voin hyvin.

Sairastumisen myötä Sari alkoi huolehtia hyvinvoinnistaan ja alkoi muun muassa syömään paremmin.

- Rupesin tekemään yhä enemmän asioita, jotka kiinnostavat itseäni. Olen kehittänyt itselleni vahvan rutiinin siitä, että nyt nukun vuorokaudessa kahdeksan tuntia, teen kahdeksan tuntia hyvinvointiani edistäviä asioita – myös työt voivat kuulua tähän - ja kahdeksan tuntia, jotain ihan muuta.

Omien sanojensa mukaan vakava sairaus sai Sarin lopettamaan jossittelun.

- Ennen olisin miettinyt pidempään asioita ja pohtinut, että teenkö vai en. Pohtimisen sijaan olen alkanut tekemään itselleni tärkeitä asioita. Nyt piirrän päivittäin ja teen siitä itselleni uutta ammattia. Sairastuminen viivästytti opintojeni aloittamista ja opiskeluihin pyrkimistä. Haen nyt opiskelemaan kouluun, johon on vaikea päästä.

- Jos kuolisin, niin tärkeintä on, että olen käyttänyt aikani minulle tärkeisiin asioihin.

LähiTapiola LokalTapiola

Varmista, että yllättävä sairastuminen ei sotke talouttasi

Vakavan sairauden turva on tukenasi, kun on aika keskittyä elämään ja vakavasta sairaudesta paranemiseen. Vakavan sairauden turvasta maksettavan kertakorvauksen voit käyttää juuri sinulle parhaiten sopivalla tavalla.

Tutustu lisää