Verovähennysoikeudesta apua terveydenhuollon kustannusten hallitsemattomaan kasvuun

16.12.2019

LähiTapiola LokalTapiola

Asiantuntijat ovat yksimielisiä ainakin yhdestä terveydenhuollon uudistuksesta: meidän pitäisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän ennaltaehkäisyyn. Nykyisellään keskitymme hoitamaan vain sairauksia, kun niitä pitäisi ehkäistä. Valtio voisi ottaa aktiivisen roolin tässä tarjoamalla verovähennystä palveluiden käytöistä, joilla ennaltaehkäistään vaikuttavasti kansansairauksia.

Julkisuudessa käyty keskustelu terveydenhuollon uudistamisesta on kuluneena syksynä jumittunut ajatukseen 1 000 uuden lääkärin palkkaamisesta. Keskustelua käydään pienessä karsinassa, jos tavoitteena on vain tuottaa enemmän ja lisää samaa vanhaa. Budjettien tiukentuessa toivoisi luovuuden lisääntyvän ja ennakkoluulotonta uusien ideoiden tarkastelua.

Suomalaisen terveydenhuollon merkittävä haaste on rahoituksen kiihtyvä noidankehä. Terveydenhuollon kustannukset kasvavat vuosi vuodelta, mutta pääasiassa erikoissairaanhoidossa. Perusterveydenhuollon kustannuskehitys laahaa perässä, koska päättäjät voivat säästää vain siitä. Tämä johtaa vääjäämättä perusterveydenhuollon eli tavallisten terveyskeskusten näivettymiseen, joka on jo tapahtumassa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhä useamman suomalaisen sairaudet tulevat pahenemaan ja kroonistumaan, koska niitä ei pystytä hoitamaan kuihtuvassa perusterveydenhuollossa. Sairauden täytyy paheta riittävän pahaksi, jotta siitä tulee erikoissairaanhoidon vastuulle kuuluva.

Tällaisista sairauksista esimerkkejä ovat diabetes ja sydämen eteisvärinä, jotka molemmat ilmoittavat itsestään selkein oirein ennen kroonistumistaan vuosien myötä vakaviksi tiloiksi. Nämä vaivat voitaisiin saada kuriin jo ennen kroonistumistaan riittävän varhaisilla toimenpiteillä ja arkeen ulottuvalla tuella. Sanomattakin selvää, että tämä olisi järkevää ja halvempaa. Valitettavasti nämä ennaltaehkäisevät toimet eivät tällä hetkellä ole kenenkään vastuulla – paitsi paperilla.

Ratkaisun löytämiseksi meidän tulisi siirtyä yksittäisten toimenpiteiden, kuten yksittäisten lääkärivastaanottojen, tuottamisesta yhä enemmän saavutettujen terveyshyötyjen tavoittelemiseen. Rahoituksen kannalta tämä tarkoittaa sitä, maksetaan saavutetuista terveyshyödyistä – ei tehdyistä toimenpiteistä, kuten perinteisesti terveydenhuollossa. Tällaista mallia noudattavia terveysyrityksiä syntyy nyt Yhdysvalloissa, enkä näe syytä, miksei Suomessakin olisi kysyntää ja menestymisen mahdollisuuksia tällä mallilla.

Ennaltaehkäisyn uudistajat keskittyvät voimakkaasti valitun sairauden tai sen riskitekijöihin vähentämiseen. Ne hinnoittelevat toimintansa vaikuttavuusperusteisesti. Lasku lähtee, kun verenpainemittarin lukema paranee, paino laskee, diabeteksen komplikaatiot vähenevät tai muu sovittu konkreettinen tavoite saavutetaan. Asiakas maksaa siis siitä, että pysyy terveenä.

Tässä olisi oiva tilaisuus uudistaa terveydenhuollon ennaltaehkäisypalveluiden toimintamalleja terveyshyödyt edellä. Valtio voisi tarjota porkkanana verovähennysoikeutta asiakkaan itse maksamista tai terveysvakuutuksella rahoittamista ennaltaehkäisevistä palveluista, joilla tavoitellaan vaikuttavia ja mitattavia terveyshyötyjä ennen kuin sairaus kroonistuu tai puhkeaa. Valtion intressinä olisi rahoittaa toimintaa, jolla voidaan todennettavasti saavuttaa terveyshyötyjä, jotka keventävät julkisen terveydenhuollon kuormitusta.

Verovähennysoikeus varmistaisi, että kuluttajat kiinnostuisivat omasta terveydestään ja meillä olisi nopeasti kilpailua uudenlaisten toimijoiden keskuudessa. Yhteiskunnan pitäisi laittaa kriteerit kuntoon, jotta verovähennykseen oikeuttava vaikuttavuus olisi todennettavissa. Mittareiksi tulisi valita mahdollisimman yksiselitteisiä sairauden riskitekijöitä. Esimerkiksi ylipainon vähentäminen tai veriarvojen parantuminen ovat selkeitä indikaattoreita diabeteksen ennaltaehkäisyssä ja kertovat saavutetuista terveyshyödyistä. Nopein toteutustapa olisi aloittaa muutaman valitun sairauden riskitekijöiden ennaltaehkäisyllä. Oppien ja tulosten rohkaistessa, voitaisiin laajentaa uusiin sairauksiin.

Olemme kuuliainen kansa myös verojen maksamisen osalta. Jos verotuksessa olisi kepin sijaan porkkana olisi mielenkiintoista nähdä, minkälaisiin terveystekoihin tämä kansa on valmis. Omilla valinnoilla ja elintavoilla on iso ja merkittävä vaikutus jokaisen omaan terveyteen. Tavoite on saada meidät itse ottamaan vastuu hyvinvoinnistamme. Tiedostamme, että kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Sattumalla ja esimerkiksi omalla perimällä on vaikutus terveyteen, mutta isoon osaan voi omilla valinnoilla vaikuttaa.

Nopeasti nousee myös kysymyksiä kuten, miksi vain tiettyihin sairauksien riskitekijöihin puuttuminen oikeuttaisi verovähennyksiin tai onko malli tasapuolinen. Vastaavasti voi kysyä, että onko meillä varaa jatkaa nykyistä kehitystä, jossa perusterveydenhuolto näivettyy ja satojen tuhansien suomalaisten kansansairaudet kroonistuvat. Mielestäni nyt tarvitaan aidosti vaikuttavia uusia keinoja, jotka siirtävät terveydenhuollon painopistettä erikoissairaanhoidosta takaisin perusterveydenhuoltoon. Tavoite ei ole julkisen sektorin heikentäminen vaan sen vahvistaminen, mutta toimintatapojen on pakko uudistua.

Malli toisi merkittäviä säästöjä keventämällä erikoissairaanhoidon taakkaa ja parantaisi yksilöiden elämänlaatua. Vaikka kyse on yksittäisten sairauksien ennaltaehkäisystä ovat luvut niiden taustalla suuria. Suomalaisista noin 500 000 aikuista sairastaa diabetesta, yli miljoona käyttää verenpainetta alentavia lääkkeitä ja yli puolet aikuisista kärsii korkeasta kolesterolista. Nykyiset toimintamallimme eivät tue riittävästi näitä sairauksia ennaltaehkäisevissä elintapojen muutoksissa.

Harri Aho
kehitysjohtaja