Kuinka sinä voit?

21.3.2019 - Mari Keränen

LähiTapiola LokalTapiola

”Tämä kaikki on sinulle varmasti todella raskasta. Miten sinä jaksat henkisesti?”, kysymys saa kyyneleet silmiini, padot murtuvat. Makaan eteläsuomalaisen sairaalan neurologisella osastolla. Takana on viikkojen sairastelu, oudot hermostolliset oireet, puutumista ja voimattomuutta. Kolmekymppisen pienten kaksosten, perheenäidin ja uutistoimittajan elämä on pysähdyksissä.

Tilanteesta on nyt aikaa kymmenen vuotta. Kaikki alkoi pitkittyneestä flunssasta. Kehoani pisteli ja kuumotti, olo oli omituinen. Tuntui siltä, kuin olisin kävellyt ilmatyynyillä, koska jalkapohjissani ei ollut kunnolla tuntoa. Oireitteni vuoksi minulla epäiltiin MS-tautia tai borrelioosia.

Allergiataipumukseni vuoksi myös kehon hyökkäystä itseään kohtaan mietittiin. Fyysisestä kehoani tutkittiin, mutta missään vaiheessa ei otettu huomioon sitä mahdollisuutta, että olisin uuvuttanut itseni. Hämmentävää oli, että koko hoitoprosessini aikana neurologi oli ensimmäinen ihminen, joka kiinnitti huomiota siihen, miltä minusta tuntui.

Fyysistä syytä ei koskaan löydetty, mutta epäiltiin, että oireet johtuivat viruksesta. Tuo sairastuminen sai minut huomaamaan suomalaisen terveydenhuollon vahvuudet ja puutteet. Ja minä, joka olin perustanut ajatteluni täydellisesti länsimaisen lääketieteen oppeihin, ymmärsin, että ihminen on kokonaisvaltainen ja että kaikelle ei aina löydy tieteellistä selitystä. Minä tavallaan heräsin. Kliininen ajattelu täydentyi kokonaisvaltaiseen, ihmistä ymmärtävään näkemykseen.

Toipumiseni alkoi hiljalleen tuon neurologin kysymyksen jälkeen. Olin viikon osastolla, jossa luin hyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta, ehdin miettiä. Näkemykseni mukaan olin kuormittanut hiljalleen elimistöni, ja se ei jaksanut toimia enää normaalisti. En vielä tuolloin tajunnut, kuinka yhtä ihmisen mieli ja keho ovat. Ruuhkavuosissa unohdin huolehtia omasta jaksamisestani.

Pienin askelin sain jälleen omaa voimani takaisin. Sairastumisesta alkoikin sitten vyöry, joka johti jo saman vuoden lopussa opintovapaalle jäämiseen, uuden ammatin opiskelemiseen ja muuttamiseen toiselle puolelle Suomea, Lappiin, rauhalliseen ympäristöön lähelle luontoa.'

Elämänturvayhtiö huolehtii elämänturvaajistaan

Maailma on muuttunut kymmenessä vuodessa. Tänä päivänä myös monet tutkimukset tukevat ajatusta siitä, että stressi aiheuttaa suuren osan sairauksista. Meditointi ja hengitysharjoitukset ovat jo edistyksellisten yritysten arkea. Sitä, että ihminen on fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen kokonaisuus ei pidetä enää hörhöilynä vaan vankkaan tieteelliseen näyttöön perustuvana faktana. Silti tehtävää riittää.

Business HR:n työni lisäksi kehitän LähiTapiolassa työntekijöidemme hyvinvointia. Elämänturvayhtiössä pohdimme parhaillaan keinoja, joilla saisimme ihmiset pysymään hyvässä työvireessä ja voimaan paremmin. Työn sujumiseen vaikuttavaa tietenkin hyvä esimiestyö, toimivat prosessit ja resurssit. Silti meillä on osa-alue, johon me kaikki voimme vaikuttaa: se on ymmärryksen lisääminen siitä, miten voimme omalla toiminnallamme pitää itsestämme ja kollegoistamme parempaa huolta. Erityisen tärkeää on myös se, kuinka olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Moni sairauslomalainen esimerkiksi palaa työpaikalle nopeammin, jos hän voi rauhassa toipua, eikä ole tunne siitä, että pitäisi olla puolikuntoisena töissä. Toisessa tilanteessa toipumista voi tukea se, että työntekijä pääsee tekemään töitä sairauslomalla, jos kokee itsensä työkykyiseksi. Vapauden tunne lisää vastuullisuutta. Avainasemassa on oikeanlainen suhtautuminen – ja niitä tukevat prosessit.

Unelmani on, että pyrkisimme mahdollisimman aikaisessa vaiheessa näkemään ihmisen tilanteen kokonaisvaltaisesti. Että osaisimme oikeassa kohdassa ja riittävän aikaisin kysyä itseltämme ja muilta: Mitä tarvitset, että voisit paremmin, jotta työsi sujuisi hyvin? Kuinka sinä voit?