Sijoittamisen lisätuotot vaativat riskinottoa – markkinan osto saattaisi kuitenkin kannattaa

8.11.2017 - Anssi Wartiainen

Ostan sijoituskohteen nyt ja myyn sen myöhemmin korkeampaan hintaan, teen siis voittoa. Tämä on monen aktiivisen sijoittajan tärkein tavoite. Sijoituskohteena voi toimia periaatteessa melkein, mikä tahansa: antiikki, asunnot, autot, kiinteistöt, korkopaperit, osakkeet, osuudet…

Toisinaan tavoite voitolla myynnistä toteutuu, toisinaan ei. Otetaan esimerkiksi osakemarkkina. Nousumarkkinaksi kutsutaan tilannetta, jossa osakkeet ovat pidemmässä nousuputkessa, vaikkapa yritysten jatkuvien hyvien tulosnäkymien tai keskuspankkien määrällisen elvytyksen takia. Tällaisessa markkinassa voittojen tekeminen voi tuntua helpolta.

Voittojen tekeminen on vaikeampaa laskumarkkinassa, kun pääosa osakkeista laskee esimerkiksi yritysten heikkojen tulosnäkymien tai keskuspankkien kiristävän rahapolitiikan seurauksena. Ei liene yllätys, että päivittäin osakekauppaa käyvien yksityishenkilöiden määrä kasvaa voimakkaasti nousumarkkinassa ja laskee laskumarkkinassa.

Mikä sitten on sijoitustoiminnan onnistumiselle oikea mittari? Euromääräinen tuotto, prosentuaalinen tuotto, onnistumisen tunne vai naapurin voittaminen? Yksi tapa on verrata saavutettua tuottoa markkinoiden keskimääräiseen tuottoon ja pyrkiä menestymään paremmin. Markkinaa on vaikea voittaa, mutta ei mahdotonta.

Markkinoita parempaa tuottoa tavoittelevalla on vastassaan monta tekijää: markkinoiden keskimääräisellä tuotolla ei ole kuluja, ei kaupankäyntirajoitteita, eikä veroja ja maksuja. Lisäksi akateemiset tutkimukset osoittavat, että pitkällä ajanjaksolla sattuman ja tuurin merkitys vähenee.

Iso osa aktiivisten toimijoiden onnistumisista sijoitusmarkkinoilla perustuu juuri näihin: sattumaan ja tuuriin. Jokaista onnistunutta osakepoimijaa kohtaan on moninkertainen joukko niitä, joiden osaketuotot jäivät alle markkinoiden keskimääräisen tuoton. Heistä ei kirjoja kirjoiteta.

Markkinoilla jyvät todellakin erottuvat akanoista, sillä pitkällä aikavälillä ajoitus ja kustannukset toimivat helposti aktiivisijoittajaa vastaan. Ällös kuitenkaan huoli, maailmassa on tukku sijoittajia, jotka ovat menestyneet pitkälläkin aikavälilläkin markkinoita paremmin. Juuri sinä voit olla yksi heistä! Aktiivinen sijoittaminen on siis parhaimmillaan tuottoisaa, mutta usein riskipitoisempaa kuin markkinalla keskimäärin. Kun otetaan huomioon riskitaso, useimmiten lisätuotot markkinaan nähden on saavutettu suuremmalla riskinotolla.

Miksi siis haluaisin ostaa markkinan eli tavoitella osakemarkkinan keskimääräistä tuottoa? Tärkeät teemat ovat äsken mainitut tuotot, riskit ja kustannukset. Olisiko mahdollista saada osalle salkkua vakaampi tai ennustettavampi tuotto? Usein hyvätkin kohteet saattavat pettää, mutta olisiko markkina pitkällä aikavälillä väärässä?

Moni sijoittaja on kokemuksen myötä todennut kustannusten olevan kriittinen tekijä pitkän aikavälin sijoitustuottojen etsinnässä. Matalat kustannukset ovat usein yhdistettävissä parempaan sijoitukselliseen lopputulokseen.

Myös salkun rakenteella on merkitystä. Salkun ytimeksi kuvataan usein osaa, jonka kanssa ei halua ottaa ylimääräistä riskiä. Satelliitiksi puolestaan kutsutaan ydintä kiertävää osaa, jolla voi ottaa aktiivista näkemystä ja korkeampaa riskiä, totta kai parempien tuottojen toivossa. Satelliitti voi olla osakkeiden tapauksessa vaikka aktiivinen sijoitusrahasto, pienyhtiöiden osakkeet, tai oma pelisalkku, jonka avulla voi säilyttää mielenkiinnon sijoitusasioissa. Omien tavoitteiden ja riskinsietokyvyn perusteella ytimen osuuden salkussa voi hyvin ajatella olevan 50-90 % koko salkun arvosta.

Kuulostaa järkevältä. Motivaatio markkinan ostamiseen on siis syntynyt. Pääosa rahasta varmaan hevoseen, pienempi osa mustaan hevoseen! Ai niin, miten sen markkinan sitten voi ostaa? Siitä lisää seuraavassa blogissani.

Anssi Wartiainen
Salkunhoitaja
LähiTapiola Varainhoito