Tekoäly ja tulevaisuutemme – johtaako nopea kehitys ihmistä viisaamman robotin syntyyn?

3.11.2017 - Harri Lauslahti

Tekoälystä puhutaan, kirjoitetaan ja kohistaan parhaillaan paljon. Yksi suurimmista keskusteluaiheista tuntuu olevan se, johtaako tekoälyn nopea kehitys niin sanotun supertekoälyn valmistumiseen, jolloin tekoäly on ihmistä viisaampi ja taitavampi.

Tekoälyn kehitys on kieltämättä ollut ja on edelleen nopeaa. Sen merkitys ja käyttö esimerkiksi USA:ssa on paljon laajempaa, kuin mitä me täällä Suomessa voimme havaita. Sama koskee tällä hetkellä Kiinaa, joka omissa suunnitelmissaan tavoittelee johtoasemaa tekoälyä hyödyntävässä taloudessa.

Nykyisellään tekoäly on pääosin erilaisten asioiden ja prosessien entistä nopeampaa suorittamista ja optimointia eli tekoäly tekee työprosesseista ja robottien tekemistä asioita entistä tehokkaampia – ja ainakin merkittävästi tehokkaampia kuin ne olisivat ihmisten tekeminä.

Parhaat tekoälyn kehittäjät ovat jo kyenneet opettamaan chatbotteja eli puherobotteja vastaamaan eri tavoin eri sukupuolta ja ikäryhmiä oleville kysyjille. Niille on myös opetettu kuvien avulla ihmisten ilmeitä, jolloin ne osaisivat arvioida ihmisten mielialoja kuten vihainen tai iloinen sekä reagoimaan mielialoihin sopivalla tavalla.

Tosiasia kuitenkin on, että tekoälyyn liittyvät laitteet ja järjestelmät yleensä tekevät vain yhtä tai muutamaa asiaa, eivätkä kykene jatkuvasti hyppimään edestakaisin erilaisten asioiden välillä, kuten ihmiset pystyvät. Tämä on hyvä todiste siitä, että supertekoälyn aikaansaaminen tai mahdollisuus on vielä hyvin kaukana, jos se ylipäänsä on mahdollista.

Googlen AI-tekoäly voitti hiljattain maailman parhaaksi arvioidun GO-pelaajan pistein 4-1. GO:ta pidetään yleisesti maailman monimutkaisimpana ja strategisimpana pelinä. Viime viikolla Google AI:n uusin versio voitti tuon edellisen tekoälyversion GO-pelissä 100-0. Kehitystä siis tapahtuu, mutta tässä on yhtä lailla kyse strategioista, vaihtoehdoista ja optimoinnista. Mitä parempi laskentateho, sitä moninaisempia vaihtoehtoja tekoäly kykenee huomioimaan. Se ei silti ole vielä mikään merkki supertekoälystä.

Maailmassa on kuitenkin ihmisiä, jotka pelkäävät supertekoälyn syntymisen olevan mahdollista ja pitävät sitä myös merkittävänä uhkana ihmiskunnalle. He pelkäävät, että supertekoälyn ja ihmisten suhde muodostuisi samanlaiseksi kuin esimerkiksi ihmisten ja rottien välinen suhde. Ihmiset pitävät rottia turhina, iljettävinä ja haluavat niistä eroon. Nämä tahot käyvätkin – sinällään tärkeää – keskustelua siitä, miten tekoälylle voisi opettaa ihmiset huomioivaa etiikkaa ja säännöstöä sekä estää sitä omaehtoisesti muuttamasta niitä.

Tieteiskirjailija Isaac Asimov ideoi ja kirjoitteli paljon roboteista ja määritteli jo vuonna 1942 säännöstön Robottien laki, jonka mukaan robottien tulisi ideaalimaailmassa toimia:

1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä eikä laiminlyönnin johdosta saattaa tätä vahingoittumaan.
2. Robotin on toteltava ihmisen sille antamia määräyksiä, paitsi milloin ne ovat ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa.
3. Robotin on varjeltava omaa olemassaoloaan niin kauan kuin tällainen varjeleminen ei ole ristiriidassa ensimmäisen eikä toisen pääsäännön kanssa.

Myös reaalimaailmassa olisi tärkeää, että tämän kaltaiset periaatteet ja linjaukset olisivat olemassa, kun puhutaan, suunnitellaan, rakennetaan ja hyödynnetään robotteja ja tekoälyä. Asia vain ei ole vielä minkään tahon poliittisella agendalla.

Tekoälyn suurimmat ja nopeimmat uhkakuvat liittyvät siihen, että eri yhteiskunnissa ne tulevat muuttamaan työtä ja työn tekemistä nopeammin ja enemmän kuin ihmiset osaavat odottaa. On paljon rutiiniprosesseja sisältäviä tehtäviä, jotka osittain tai kokonaan loppuvat.

Ainakin toistaiseksi inhimillisen ymmärryksen, kognitiivisen käyttäytymisen ymmärryksen ja luovuutta edellyttävien tehtävien osalta riski on merkittävästi pienempi. Käytännössä siis ihmisten halu ja kyky hyväksyä jatkuvaa muutosta, kiinnostus ja into oppia uutta sekä valmius itse muuttua niin työn kuin muunkin elämän suhteen on paras vakuutus mielekkääseen ja hyvään elämään tulevaisuudessa.

Toinen suuri uhkakuva on tekoälyn joutuminen rikollisten, terroristien tai muihin maihin aggressiivisesti suhtautuvien valtiojohtajien käyttöön. Tämä on kuitenkin sitten ihan toinen ongelma.

Harri Lauslahti
Innovaatiojohtaja
LähiTapiola