Kuntataloudessa panostetaan liian usein vanhoihin lypsylehmiin

Kuntavaalit huipentuvat viikonloppuna varsinaiseen vaalipäivään sunnuntaina. Sijoitukset tulevaan jäävät vaalitaistossa liian vähälle huomiolla, kirjoittaa salkunhoitaja Heikki Urpelainen.

Kuntavaalien läheisyydessä ja koronatukia jaettaessa poliitikot korostavat ”järkipäätöksiä” ja talousosaamistaan. Toisille järkipäätös on verojen tai velan minimointi, toisille järkeä on tuki lempikohteisiin. Sijoitusosaamistaan mainostaa harva.

Kunnat tai valtio eivät ole ydintoiminnaltaan sijoittajia, eikä niiden tarvitsekaan olla. Valtio ja kunnat pyrkivät huolehtimaan nykyisistä vastuistaan ja rakentamaan edellytykset tulevalle hyvinvoinnille ja menestykselle. Tulevan rakentaminen edellyttää investointeja nyt ja arviota tulevista hyödyistä tai tuotoista. Sijoitustoiminnan kaltaista päätöksentekoa ja tulevan arviointia siis.

Taloudellista hyvinvointia ei kuitenkaan rakenneta tukemalla mennyttä. Valtio ja kunnat voisivat rohkeammin luoda edellytyksiä innovaatioille ja uudelle menestykselle. Nythän on osin päinvastoin. Suoria tukia, kuten energiatukea raskaalle teollisuudelle ja monenlaisia epäsuoria tukia, kuten veronalennuksia, annetaan paljon menneisyydessä tärkeille aloille.

Sijoitusnäkökulmasta tai pelkän työllisyydenkin kannalta tässä panostetaan liikaa vanhoihin lypsylehmiin ja liian vähän tulevaan. Ehkä tupruttava savupiippu tuntuu poliitikoille turvallisemmalta tukikohteelta kuin vaikka rokotekehittäjän laboratorio saati luovat alat. Toki taustalla on myös vahvaa lobbausta.

Erittäin huono talouspäätös on ollut edellisten hallitusten tekemät leikkaukset tieteen, koulutuksen ja tuotekehityksen saralla. Näillä alueilla olisi suorien hyötyjen lisäksi paljon positiivisia ulkoisvaikutuksia, kuten koulutuksen yhteiskunnalliset terveyshyödyt. Negatiivisia ulkoisvaikutuksia, kuten muiden haitaksi leviäviä saasteita ei sen sijaan juuri aiheudu. Taloustieteen peruskurssillakin opitaan, että ulkoisvaikutukset tulisi huomioida, jotta markkinatalous toimisi ja päätöksenteko olisi järkevää.

Uskontoa ei talousratkaisuista kannata tehdä. Valtio-omisteinen monopoli on välillä tehokkain tapa järjestää asiat, välillä kuluttajan valinnanvapaus tuottaa enemmän hyvinvointia. Joka tapauksessa rahan käytössä avara ja analyyttinen katse tulevaan ja tavoitteisiin on hyväksi!

P.S. Tarkoitukseni oli kirjoittaa mitkä yritykset pärjäävät inflaatiossa, mutta järkeviksi naamioidut politiikan tunnepäätökset veivät huomioni illan kirjoitushetkessä. Osakesijoittajana suosisin inflaatiossa yrityksiä, joiden tuotteilla on hinnoitteluvoimaa. Hyväkatteinen kustannusrakenne on myös etu, sillä tällöin kustannusten nousu kurittaa vähemmän. Korkojen myötä nousevat velkakustannukset on myös hyvä huomioida. Nykyisessä nopeasti vahvistuvassa taloustilanteessa kysynnän kasvu on osakesijoittajan onneksi vielä inflaatiohuolia suurempi ajuri!

Heikki Urpelainen

salkunhoitaja
LähiTapiola Varainhoito