Siirry suoraan sisältöön Siirry suoraan alatunnisteeseen

Koronakriisi pakotti yritykset kehitysloikkaan

28.5.2020 - Juha Malm

LähiTapiolan sijoitusjohtaja Juha Malm ja yritysten neuvonantajana toimiva, Finnverasta eläköitynyt Topi Vesteri keskustelevat yritysrahoituksesta korona-aikana. Suomen koronatukimalli yrityksille on tuonut Vesterin mukaan kaivattua kehitystä.

Kerro omasta työhistoriastasi ja nykyisistä tehtävistäsi Topi Vesteri?

Koko työurani olen tehnyt yritysrahoituksen parissa ja olen nähnyt yritysrahoituksen kehittymisen Suomessa ja kansainvälisestikin 1970 -luvulta saakka. Toimin urani alussa 17 vuotta Postipankin yritysrahoitustehtävissä mm. Tokion edustuston, Lontoon sivukonttorin, pankin rahoitusyhtiön, yrityisrahoituspalveluiden ja lopulta kansainvälisen pankkitoiminnan vetäjänä. Joulukuussa 1988 minut nimitettiin Finnveran suurasiakastoiminnon ja viennin rahoituksen vetäjäksi. Finnverassa tein 20 vuoden uran liiketoimintajohtajana, luottojohtajana ja varatoimitusjohtajana. Luottovakuuttajien ja poliittisten riskien vakuuttajien globaalia järjestöä Bernin Unionia, jonka jäsenet takaavat vuosittain 10-15% kaikesta maailmankaupasta, johdin päätyönI ohessa kolme vuotta 2015-2018. Pääomasijoitustoiminta minulle tuli tutuksi Finnveran pääomasijoitusytiöiden ja Finnfundin hallitustyöstä.

Eläköidyin viime vuoden syyskuussa Finnverasta ja perustin Agency Advisors and Services Oy:n, josta käsin teen neuvonantajatyötä mm. pitkäaikaisten poliittisten riskien ja luottoriskien johtavalle yksityiselle vakuuttajalle AXA XL:lle, vakuutusbroker Arthur J. Gallagher Sweden AB:lle ja Acre Impact Capitalille, joka fokusoi vaikuttavuusrahastoihin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Näihin haetaan yksityisiä vaikuttavuussijoittajia. Myös kotimaisia päämiehiä minulla on, pyrin auttamaan kotimaisia asiakkaitani ulkomaisten erityisrahoittajien ja vientitakuulaitosten palvelujen hyödyntämisessä, kun ostetaan investointitavaroita Suomeen, mutta jotenkin kohdallani näyttää hieman toteutuvan ”kukaan ei ole profeetta omalla maallaan” -ilmiö. Eniten neuvojani kysytään Suomen rajojen ulkopuolella.

Mikä on ollut suurin muutos?

Suurimpia muutoksia yritysrahoituksessa 40 vuoden aikana olivat rahamarkkinoiden vapauttaminen - siirtyminen säännellystä korkoympäristöstä markkinakorkoihin ja ulkomaisen luotonoton vapauttaminen 80-luvulla. Sivutuotteena tästä vapauttamisesta syntyivät kasinotalouden ilmiöt ja valuuttalainat, joita seurasi 90-luvun alun lama ja pankkikriisi. Yritystutkimus oli tuolloin osassa pankkeja huonolla tolalla. Siitä on tultu valtava matka. Rahoittajien ammattitaito riskiensä hallinnassa on ottanut valtavan harppauksen. Se on mielestäni suurin muutos 40 vuodessa. Samoin pankkien sääntely ja valvonta on ottanut aimo harppauksen. Yritysrahoitus ei enää ole niin pankkikeskeistä kuin rahoitusurani alussa ja toisaalta pankkitoiminnan omistus Suomessa ei ole enää yksin kotimaisissa käsissä. Kiristynyt vakavaraisuuden ja riskikeskittymien sääntely on toisaalta työntänyt osan rahoitustoiminnasta veronmaksajien omistaman erityisrahoutuslaitoksen Finnveran hoidettavaksi. Finnveran ja sen edeltäjien toiminta on aina pohjautunut yritystutkimukseen sekä toimialojen ja toimintaympäristöjen sekä maariskien ymmärtämiseen.

Pääomasijoitustoiminta on myös kehittynyt oleellisesti. PK-yritysten kasvaminen ja listautumisen pörssiin on kuitenkin vielä vaatimatonta, parhaat yritykset ostetaan ulkomaisten konsernien osaksi ennen kuin ne ehtivät kehittyä pisteeseen, jossa ne voisivat listautua.

Mikä on näkemyksesi nyt yritysrahoituksesta? Etenkin pandemian vaikutus?

Tämänhetkinen koronapandemiasta johtuva kriisi on näkemistäni kriiseistä haastavin. Lähes täydellinen kysynnän pysähtyminen useilla toimialoilla on jotain täysin ennen kokematonta ja kriisin keston arvioiminen on ainakin vielä tällä hetkellä todella haastavaa. Emme vielä täysin tunne tämän taudin lainalaisuuksia ja onko niitä, kun laumasuojan kehittymisestä ei vieläkään ole täyttä varmuutta. Virus tuntuu olevan poikkeuksellisen muuntautuva.

Korkoympäristö on ollut pitkään haastava pankeille eikä pysyvämmästä paluusta normaalimpaa korkoympäristöön ole varmuutta, jos pandemiakriisi johtaa pidempiaikaiseen taantumaan.

Koronakriisiä on toistaiseksi hoidettu terveys edellä ja meillä Suomessa mielestäni sinänsä hyvin. Sulkemispäätöksiä onkin ollut helppo tehdä. Terveydenhuollon resurssien riittäminen on päätöksillä turvattu. Tätä kirjoitettaessa toukokuun alkupäivinä olemme tulossa haastavampaa vaiheeseen, kun tehtyjä sulkemispäätöksiä pitäisi alkaa purkaa.

Millaisia ajatuksia keskuspankkien ja valtioiden massiivinen likviditeetin lisäys ja tukipolitiikka herättää?

Toivottavasti keskuspankkiirien, valtioiden ja EU:n elvytyslääkkeet tehoavat. Matalalla korkokannalla velkaantumista voidaan puolustaa ja toivottavasti inflaatio hoitaa velat ainakin osittain, mutta veronmaksajana ja isänä olen kyllä huolestunut siitä, voidaanko kriisi toisensa jälkeen hoitaa näin. Yhteisvastuu EU:ssa on hankala kaksiteräinen miekka. Takaajilla pitää olla keinot pitää yllä talouskuria takauksen ottajien suuntaan. Muuten on uhkana moraalikato, moral hazard.

Yritystukien kohdentumista on paljon kritisoitu mitä tulee Business Finlandin tukiin. On kritisoitu sitä, että tukia ovat saaneet yritykset, jotka eivät ole kriisissä. Mielestäni kuitenkin terve johtava periaate, että jo koronakriisin alkaessa elinkelvottomia yrityksiä ei ole syytä veronmaksajien varoin tukea. Varmasti joitakin harhalaukauksiakin on Business Finlandissa tapahtunut, mutta kriitikoilta on unohtunut, että Business Finlandin osin on kyse kehittämisrahoituksesta ja yritysten on todella otettava kehitysloikkia itsekin kustannuksiin osallistuen. Business Finlandin julkisuuskriisi eskaloituisi, kun päätösten perusteita ei julkistettu. Myöskään ministeriö ei puolustanut riittävästi virastoaan, jolloin populistinen kritiikki pääsi valloilleen. Jos Business Finlandin kehittämisrahoitusta saanut yritys ei kehitä hakemuksensa mukaisesti, rahoitusta ei maksateta ja jo maksettuja avustuksia voidaan periä takaisin. Tämän kriisin suurin siunaus onkin niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla pakon edessä otetut nopeat kehitysloikat mm. digitalisoitumisessa.

”Finnvera takaa, pankit jakaa” -malli on toiminut siihen pisteeseen asti, jossa pankki on Finnveran tavoin katsonut voivansa kantaa 20% riskistä. Ongelmia on syntynyt silloin, kun pankki ei ole valmis kantamaan riskiä edes 20% osalta tai on joutunut toimimaan vähittäispankin tavoin luottamatta yrityksen liiketoimintaan ja vaatiessa liiketoiminnan ulkopuolisia vakuuksia, kuten yrittäjän perheen asuntoa tms. vakuudeksi.

Finnveran suoralla lainainstrumentilla nämä tilanteet olisi ehkä voitu välttää. Toisaalta kuitenkin on aina järkevä pitää kaupalliset rahoittajat valtiollisten toimijoiden rinnalla. Nyt Finnveralla on erityistilanteissa mahdollisuus käyttää Covid-19 kriisissä 90%:n takuukatetta.
Juha Malm
sijoitusjohtaja
LähiTapiola