Elämää voi riittää 100-vuotiaaksi, entä rahaa?

Ihmiset elävät yhä pidempään. Se merkitsee, että vanhuuden talouden turva olisi riitettävä entistä kauemmin. LähiTapiolan yksityistalouden ekonomisti Hannu Nummiaro kertoo, miten omaa vautumista kannattaa miettiä.

Elämä kestää yhä pidempään. 150 vuotta sitten imeväiskuolleisuus oli suurta ja vastasyntyneiden elinajanodote liikkui vain 30-40 vuodessa. Yleisen hyvinvoinnin ja lääketieteen kehitys ovat mahdollistaneet ihmiskunnan hurjan kehitysloikan.

Tasan eivät silti käy elämän lahjat. Viime vuonna kuolleet miehet olivat keskimäärin 74,6 vuotta ja naiset 81,7 vuotta. Naisten sijoitushorisontti on siis luonnostaan yhden taloussyklin miehiä pidempi! 100-vuotiaiksi asti elivät miehistä 0,3 prosenttia ja naisista 1,4 prosenttia.

Nykyisistä nuorista naisista jopa joka kymmenes voi hyvin yltää 100 vuoden ikään. Elinajan pidentyessä on luontevaa, ja eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta myös välttämätöntä, että työurat pidentyvät. Jos ajatellaan, että tulevaisuudessa eläkkeelle jäädään noin 70-vuotiaina, niin eläkettä voisi nauttia yli 30 vuotta.

Elinajanodote syntymävuosikymmenen mukaan

Vanhuuden turvaa voi vahvistaa säästämällä työaikana ja jatkamalla sijoittamista myös eläkkeellä. Seuraavassa kuvassa on havainnollistettu, kuinka 100 tuhannen euron säästöt saa paremmin riittämään kohti 100 vuoden ikää. Alin käyrä kuvaa tilannetta, jossa säästöt käytetään 20 vuoden aikana ostovoimaltaan mahdollisimman tasaisesti. Tässä laskelmassa säästöille ei saada tuottoja, vaikka hinnat ehtivät nousta miltei 1,5-kertaiseksi.

Korkosijoituksilla voi tienata sen minkä inflaatio vie, jolloin samalla kuukausittaisella kulutuksella säästöt kestävät 4,5 vuotta pidempää. Pitämällä kaksi kolmasosaa säästöistä osakkeissa ja loput korkosijoituksissa rahat riittävät jo 102-vuotiaaksi asti.

Eläkesäästöjen riittäminen kolmella eri tavalla sijoittamalla

Riskiä on ihan fiksua pienentää ikääntyessä. Aina on mahdollista, että äkilliset rahan tarpeet tulevat sijoitusmarkkinoiden laskujen kanssa juuri samaan aikaan. Tällöin suhdanteiden tasoittumista ei ehditä odotella ja vuosien aikana säästetty puskuri voi jäädä huomattavasti budjetoitua pienemmäksi.

Nyrkkisääntönä osakepainolle on usein käytetty kaavaa 100-ikä. Se tarkoittaa, että vuosittain pitäisi pienentää osakkeiden painoa yhdellä prosenttiyksiköllä ja siirtää varoja vähemmän heiluviin korkosijoituksiin. Ikääntymisen myötä tätä kaavaa on ehdotettu muutettavan muotoon 120-ikä, jolloin sijoitettaisiin tuottohakuisemmin läpi elämänkaaren.

Nyrkkisääntöjä tärkeämpää on miettiä se oma tilanne, kuten rahan tarpeet, eläkkeen suuruus, kokonaisvarallisuus ja vaikeammin rahaksi muutettavan reaalivarallisuus osuus. Jos tavoitteena on myös jälkipolvien elämän turvaaminen, sijoitushorisontti voi olla useita vuosikymmeniä pidempi ja sijoitustapa ikinuori.

Blogi on julkaistu Taloustaito.fi -sivustolla 10.12.2019

Hannu Nummiaro

yksityistalouden ekonomisti

LähiTapiola Varainhoito