Rakkaudesta Porscheihin ja muihin klassikkoautoihin

Kai Lindfors, 45, on intohimoinen vanhojen autojen harrastaja, joka omistaa kolme toinen toistaan persoonallisempaa klassikkoautoa. Haastattelimme Kaita ja tutustuimme samalla miehen upeisiin autoihin sekä siihen, mitä kaikkea vanhojen autojen harrastamiseen – ja niiden fiksuun vakuuttamiseen – liittyy.

Kerro hieman itsestäsi autoharrastajana.

Enoni muistelee välillä vieläkin, miten osasin jo 3-vuotiaana nimetä kaikki vastaantulevat autot kun istuin hänen kyydissään Mechelininkadulla Helsingissä. Olen siis ollut koko ikäni todella kiinnostunut autoista. Ja nimenomaan autoista, en niinkään muista kulkuneuvoista kuten vaikkapa veneistä tai muista. Monet autoharrastajathan kiinnostuvat muistakin kulkupeleistä, mutta minulla kiinnostuksen kohde on aina ollut nimenomaan autot. Jo peruskouluiässä ostin saksalaisia autolehtiä ja haaveilen niissä esitellyistä autoista, miettien että jospa joskus itsellekin jonkun tuollaisen saisi hankittua.

Miten päädyit harrastuksessasi tilanteeseen, jossa aloit hankkia keräilyautoja?

Homma oli enemmänkin unelmointia pitkään, mutta sitten vuonna 2000 ihan sattumalta huomasin, että Olarin suunnalla lähellä minua oli myynnissä vuoden -67 Porsche 912, jonka omistaja oli tuonut Suomeen Kaliforniasta. Heittäydyin sitten aika vähillä tiedoilla ostamaan kyseisen auton. Hankimme auton isäni – joka itse asiassa myös harrastaa vanhoja autoja – kanssa eräänlaiseksi yhteisprojektiksi, jota sitten vuosien varrella laitoimme ja parantelimme. Siinä samalla tuli opittua kantapään kautta todella paljon vanhojen autojen harrastamisesta, kuten vaikka siitä, mitä kaikkea voi mennä pieleen, ja miten haastavaa voi välillä olla vaikkapa löytää varaosia.

Onko ensimmäinen autosi sinulla vieläkin?

Valitettavasti jouduin myymään sen vuonna 2007, kun muutimme perheen kanssa ulkomaille. Myin auton ystävälleni ja olen sittemmin yrittänyt ostaa sitä häneltä takaisin, mutta hän ei harmikseni ole suostunut myymään. Porsche on joka tapauksessa ollut minulle aina se ”ykkösmerkki” kun puhutaan autoista.

Montako autoa sinulla on? Kerro niistä hieman.

Normaalin käyttöauton lisäksi minulla on kolme varsinaista harrasteautoa, jotka ovat kaikki museorekisterissä. 60-lukua edustaa vuoden 1962 Porsche 356 Super, jossa on 75-hevosvoimainen, 1600-kuutioinen ilmajäähdytteinen moottori. Tämä yksilö on itse asiassa tietääkseni vanhin Porsche, joka on tuotu Suomeen maahantuojan toimesta – eli tämän vanhempaa ns. Suomi-Porschea ei ole. Omaa syntymävuottani edustaa vuoden 1971 Fiat 600 – ”pompannappi”, lasteni suussa ”pomppis” – jossa olen itse asiassa vasta toinen omistaja. Alkuperäinen omistaja oli joensuulainen nainen, jolla auto oli käytössä 2000-luvun loppuun saakka. Kolmas harrasteautoni on Volkswagen Golf GTI 1.8 vuodelta 1983, joka edustaa Golfin ensimmäistä korimallia. Nämä GTI:t olivat aikaan todella harvinaisia Suomessa, ja tämäkin yksilö on alun perin Ruotsista. Se on säilynyt huippukuntoisena, koska sillä ei ole ajettu talvella lainkaan vuoden 1987 jälkeen.

Tulevatko ihmiset juttelemaan autoistasi kun olet autoillasi liikkeellä?

Joka kerta. Erityisesti Fiat 600 tuntuu herättävän ihmisissä aina paljon jutustelua. Tarinoita tuntuu aina riittävän lapsuusmuistoista kaikenlaisiin ajomatkakokemuksiin.

Miten olet päätynyt tilanteeseen, jossa sinulla on monta harrasteautoa?

Ehkä minulla on huono itsehillintä... Minulla oli pitkään vain yksi Porsche harrasteautona, mutta sitten törmäsin sattumalta Olarissa ihan vaihtoautona myytävänä olleeseen toiseen Porscheen, josta sain todella hyvän diilin, jota en voinut ohittaa. Sittemmin autoja on tullut hankittua ihan sen perusteella, että vastaan on sattunut tulemaan kiinnostavia yksilöitä. Minulla on muutama autopaikka, jotka omistan, ja olen muutenkin vuosien varrella tottunut useamman auton harrastamiseen liittyviin rutiineihin.

Onko joku autoistasi suosikkisi?

Sinänsä minulla ei ole yksittäistä suosikkia näistä – kaikki autoni ovat omalla tavallaan erityisiä. Lapseni rakastavat Fiatia ja tykkäävät olla sen kyydissä. Kaikissa näissä on oma juttunsa ja tietty fiiliksensä. Mutta ehkä tuo Porsche 356 on siinä mielessä erityisin, että se on niin harvinainen. Kyseessä on kuitenkin vanhin Suomeen maahantuotu yksilö. Ja sillä voi Suomessakin ”urheiluautoilla” niin kuin sillä on alun perinkin ajateltu ajettavan, ilman että tarvitsee pelätä menettävänsä ajokorttinsa.

LähiTapiola LokalTapiola

Miten löysit klassikko-Porschesi?

Olin hankkinut ulkomailla asuessani uudehkon Porschen, josta ei vain saanut kaikkea irti Suomessa. Tuli sellainen olo, että käytin niin pientä osaa todella voimakkaan auton potentiaalista, että siinä ei ollut järkeä. Eräänä päivänä Helsingin Porsche Centerissä käydessäni vaihtoautorivissä sattui olemaan kaksi kiinnostavaa autoa: tämä nykyinen museo-Porscheni sekä vuoden ’72 S-Mersu, joka on tällä hetkellä isälläni. Joten päädyin vaihtamaan yhden uuden auton kahteen vanhaan – mikä osoittautui myös taloudellisesti ja sijoituksena yhdeksi parhaista kaupoista, jota olen tehnyt.

Miksi juuri tämä yksilö?

Tällaisia autoja ei ole paljon liikkeellä. Jos halutun kaltainen auto tulee eteen, siihen pitää tarttua, koska toista tilaisuutta ei välttämättä tule. Yksi iso syy oli myös se, että tämä nimenomainen yksilö ei ole kenen tahansa harrastajan ulkomailta tuoma auto, vaan aikanaan uutena Helsingissä rekisteröity. Se tekee tästä varsin ainutlaatuisen ja harvinaisen. Autossa on tietty myös tiettyä stadinostalgiaa ja omanlaistaan fiilistä sen historiasta johtuen.

Millaista Porschellasi oli ajaa ensi kerran?

Itse asiassa huomasin heti, että kyseessä ei ole täydellinen valioyksilö, vaan että töitä tulee riittämään auton parissa. Alustassa kolisi ja paukkui ja vaihteisto piti ääntä. Mutta halusin nimenomaan vanhan Porschen, joten olin valmis ottamaan myös sen mukana tulevat haasteet vastaan.

Miten perheesi suhtautui hankintaan – ja yleensä autoharrastukseesi?

Sanotaanko näin, että tämä ”hulluuteni” on ollut alusta lähtien mukana kuviossa, joten homma ei sinänsä tullut yllätyksenä kenellekään. Lapseni pitävät näillä ajelemisesta paljon, joten tämä on tavallaan myös koko perheen harrastus, varsinkin aina kesän tullen kun päästään yhdessä ajelemaan.

Millaista ajelua harrastat autoillasi?

Teen monenlaista ajelua kesäisin. Saatan ajaa työmatkoja, käydä kauniina kesäöinä ajeluilla ja toisinaan vaikkapa perheen kanssa jäätelöllä. Miksei kauppareissujakin ja lasten vientiä harrastuksiinkin. Osallistun myös muutaman kerran kesässä Helsingin cruising-tapahtumiin. Kerran kävimme Golfilla kolmen sukupolven kera – minä, isäni ja kaksi poikaani – Saksassa asti autotapahtumassa.

Mikä on mieleenpainuvin reissu, jonka olet tehnyt?

Osallistuimme joitain vuosia sitten lasteni kanssa viikonlopun kestävään Saimaan ympäriajoon Porschella, jossa tuli kokonaisuudessaan yli 1000 km mittariin. Matka oli todella hauska ja meni kokonaisuudessaan hyvin, mutta eihän siitä ilman kommelluksia selvitty. Heti reissun alussa kun saavuimme hotellille Lappeenrannassa, peruutin auton takapuskurin betonipylvääseen lommolle hotellin pimeässä parkkihallissa. Joten jouduin ajamaan koko tapahtuman Saimaan ympäri ruttuisella puskurilla, mikä oli hieman noloa.

Huollatko itse autojasi vai annatko ammattilaisten hoitaa hommat?

Porschelleni tehtiin hiljattain ammattilaisen toimesta laaja alusta- ja vaihteistoremontti. Itselläni ei ole riittävästi osaamista eikä aikaakaan vaativimpiin huoltotoimiin. Teen toki itse perusjuttuja kuten tulppien, lamppujen ja suodattimien vaihtoja ja sen sellaista. Internet on nykyään todella arvokas apuväline tällaiseen harrastamiseen. Meillä on myös pieni kotimainen ryhmittymä, joka on erikoistunut 60-lukulaisten ja sitä vanhempien urheiluautojen harrastamiseen, jossa on kaikenlaista ”vertaisryhmätoimintaa” huolloista autoreissuihin.

Tuleeko vanhojen autojen harrastaminen kalliiksi?

Ei välttämättä. Se toki riippuu mm. siitä, pitääkö autoihin tehdä isoja korjauksia vai selviääkö perushuolloilla. Mutta normaalisti yhden auton huoltamiseen menee ehkä muutama satanen vuodessa, joten harrastus ei sinänsä ole kallista, kun alkuinvestoinnit ja tärkeimmät remontit on tehty. Tässäkin harrastuksessa oppii kantapään kautta: ensimmäinen Porscheni tuli tosi kalliiksi, koska saatoin ostaa siihen vääriä osia enkä esim. tiennyt, mihin auto kannattaa viedä huoltoon. Mutta virheiden kautta oppii – ja hyvien kumppanien avulla säästää paljon rahaa.

Miten autosi ovat vakuutetut?

Porschessa ja Golfissa on LähiTapiolasta ns. museokasko. Fiatissa sitä ei vielä ole, mutta olen kyllä miettinyt, että sama vakuutus pitäisi siihenkin hankkia. Kyllä tällaisissakin autoissa pitää olla hyvät vakuutukset – näillähän kuitenkin ajetaan, vaikka se olisi vain parisenkymmentäkin päivää vuodessa. Varsinainen liikennevakuutushan on varsin halpa kaikille museorekisteröidyille autoille, muutamia kymppejä vuodessa. Sen sijaan museokaskon kustannukset määräytyvät kunkin auton arvon mukaan.

Oletko varovaisempi tai ajat muuten eri tavalla kun ajelet klassikkoautoillasi?

Onhan se hieman erilaista aina. Varsinkin Fiatilla pitää ottaa muu liikenne huomioon aivan eri tavalla kuin nykyautolla, koska jos jotain sattuu, henkilövahinkojen mahdollisuus on paljon suurempi. Kuten moottoripyörällä ajaessa, sitä tavallaan pitää ottaa vähän muidenkin vastuuta omille harteille, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Ajamiseen pitää suhtautua eri tavalla ja aktiivisemmin kuin moderneilla autoilla, joissa turvallisuuden tuntu on täysin eri luokkaa.

Mikä sinulle on tärkeää autovakuuttamisessa ja vakuutusten ominaisuuksissa?

Vakuutusten kattavuus ja selkeys ovat tosi tärkeitä juttuja. Luulen, että yllättävän moni harrasteautoilija ajaa tosi arvokkaillakin autoilla, ilman että niitä on kunnolla vakuutettu. Tällaisten autojen arvo sitä paitsi nousee jatkuvasti, joten vakuuttamatta jättäminen ei oikein ole järkevää.

Oletko keskittänyt muita vakuutuksiasi LähiTapiolaan?

Olen itse asiassa keskittänyt aivan kaikki vakuutukseni LähiTapiolaan, esim. firman vakuutukset, eläkevakuutukset, kotivakuutukset ja lasten vakuutukset.

Millaisia kokemuksia sinulla on muuten LähiTapiolasta?

Olen saanut hyvää ja kattavaa palvelua kaikkien vakuutusteni osalta, autovakuutuksista oman yrityksen ja kodin vakuutuksiin. Korvauskäsittelykin tuli koeponnistettua silloin, kun peruutin Porschen pylvääseen. Homma hoitui kyllä äärimmäisen näppärästi. Hyvä vakuutushan on vähän niin kuin hyvä mekaanikko, sellainen johon voi aina luottaa eikä tarvitse nukkua öitään huonosti. Ja kun kumppaniverkosto on kunnossa, harrastaminenkin on hauskempaa.

Tutustu LähiTapiolan autovakuutuksiin