Yhtymäkohtia omaan työhönsä löytää usein erikoisista asioista. Huomasin hiljattain, että Aristoteles on runousopissaan kuvannut hyvin niitä vaiheita, joita moni eläkesäästämisen aloittanut on käynyt läpi.
Antiikin Kreikan traagisen näytelmän päähenkilönä oli usein sankari, joka oli tietämättään tekemässä suurta virhettä tai rikkomusta (hamartia). Näytelmän kestäessä hän kuitenkin havahtuu huomaamaan muuttuneet tosiasiat (anagrorisis), jonka jälkeen hän tulee käännekohtaan (peripetia) ja muuttaa toimintaansa. Huomasin, että tämä sama juonenkehittely on nähtävissä päivittäin, kun asiakkaidemme kanssa keskustellaan eläkeaikaan varautumisesta.
Tuleva eläke ei vastaa mielikuviamme
Monella meistä suomalaisista on vielä uskomus siitä, että eläkeaikana kaikki tulee olemaan hyvin, eläkkeet riittävät ja että olemme jo itse tienanneet omat eläkkeemme. Tässä uskossamme olemme kuin antiikin sankarit, jotka eivät tiedä, että totuus on aivan toisenlainen. Eläkettä tulemme kyllä saamaan lakisääteisen järjestelmän kautta, mutta sen määrä ei useinkaan vastaa mielikuviamme.
Kun asiaa on tutkittu, niin odotamme saavamme eläkettä noin 60 prosenttia palkasta, mutta haluaisimme saada 70 prosenttia. Todellisuudessa tämän päivän eläkeläiset saavat nyt 50 prosenttia ja tulevaisuudessa prosenttiluku tulee todennäköisesti monella meistä olemaan 40.
Miksi näin on? Kuten antiikin näytelmissäkin, niin tosiasiat ovat muuttuneet. Parantunut elintaso ja terveydenhuolto, terveemmät elintavat ym. johtavat siihen, että tulevaisuuden eläkeläiset elävät huomattavan paljon nykyisiä pitempään – ja näin ollen nautimme pitempään eläkettä. Samanaikaisesti nuorempien ikäluokkien koot ovat pienempiä ja sen seurauksena eläkkeen maksajia on koko ajan vähemmän.
Ikä tuo mukanaan myös monia vaivoja, joihin tarvitsemme enenevässä määrin terveydenhuoltoalan palveluja. Nämä palvelut ovat kuitenkin viime vuosina kallistuneet yleistä hintakehitystä noin kolme kertaa nopeammin. Tähän kun lisätään, että myös vapaa-ajan harrastusten hinnat ovat nousseet nopeammin kuin muut kuluttajahinnat, on edessä tulevaisuus, jolloin elämme pitkään yllättävän pienellä eläkkeellä, joka riittää ehkä juuri ja juuri lääkkeisiin ja lääkäreihin, mutta ei vapaa-aikaan, kun sitä kerrankin olisi.
Eläkeaikaa pitäisi suunnitella paremmin
Vaikka eläkeaika tuleekin monelle meistä muodostamaan kolmanneksen elämästämme, suunnittelemme me sitä yllättävän huonosti. Eräs amerikkalainen finanssialan yritys tutki asiakkaiden suunnitelmien tekemistä parisen vuotta sitten. Amerikkalaiset käyttivät keskimäärin häiden suunnitteluun vuoden, auton vaihtoa mietittiin puoli vuotta, kaksi vuotta kului asunnonvaihdon käynnistämisessä ja 800 tuntia elämästä kului siihen, että päätettiin, missä syötäisiin lounasta. Sen sijaan pysähtyminen tunniksi miettimään sitä, miten taloudellisesti varautua 30 vuoden eläkeaikaan tuntui amerikkalaisista työläältä. Sama tilanne on varmaan monella suomalaisella. Tuntuu, että asiat ovat niin kaukaisia, että ehtiihän nuo myöhemminkin.
Onneksi koko ajan kasvava joukko suomalaisia on tullut tässä käännekohtaan – eli ovat havahtuneet siihen, että asiat eivät olekaan niin kuin he ovat kuvitelleet, maailma onkin muuttunut ja muuttumassa ja ovat alkaneet säästää eläkeaikaansa varten.
Tapoja tähän on monia. Joku käyttää eläkevakuutuksia, osa rahastoja, kuka mitäkin. Tärkeintä on se, että selvittää oman tilanteensa ja aloittaa säästämisen itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Tämän tavan löytämisessä haluamme olla asiakkaidemme apuna – jotta tulevaisuuden näytelmät olisivat vähemmän traagisia.
Tommi Elomaa
Kirjoittaja on myyntijohtaja pankki-, säästö- ja sijoittajapalveluissa.
Tiedotuspalvelut/Reijo Härkönen