Maatilojen yksikkökoon kasvun myötä maatilojen vahinkojen määrä on huolestuttavasti lisääntynyt. Ennen kaikkea tämä näkyy
lisääntyneinä suurpaloina sekä kone- ja laitevahinkojen määrän kasvuna. Työtahdin kiristyminen maatiloilla on vaikuttanut jaksamiseen ja johtanut myös vakavien työtapaturmien ja jopa kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien lisääntymiseen.
Riskit suuret kotieläintiloilla
Maatilojen vahinkomenot ovat viime aikoina kasvaneet räjähdysmäisesti. Jos tätä kehitystä ei saada pysähtymään, johtaa se jatkossa vääjäämättömästi maatilojen vakuutusmaksujen tuntuvaan korottamiseen.
Huolestuttavin tilanne on suurehkoilla, vähän vanhemmilla kotieläintiloilla, jotka ovat laajentaneet tuotantoaan, mutteivät ole toteuttaneet turvallisuutta parantavia toimenpiteitä. Usein palo-osastoinnissa on puutteita, paloilmaisinlaitteet ja alkusammutuskalusto puuttuvat, sähkölaitteet eivät ole kunnossa, tai niihin on tehty omatekoisia virityksiä. Eläinten hyvinvointiin ei ole aina kiinnitetty riittävästi huomiota.
Omaehtoisuus ei auta
Tapiola on järjestänyt jo monen vuoden ajan yhdessä MTK:n kanssa maatilojen turvallisuustalkootilaisuuksia, joissa turvallisuusasioita on esitelty. Kiinnostus ja osanotto ovat olleet valitettavan laimeita. Tilaisuuksiin ovat osallistuneet pääasiassa vain ne, joilla asiat ovat suhteellisen hyvin kunnossa.
Olemme myös ProAgrian laatukoulutustilaisuuksissa tuoneet esille riskienhallinnan merkityksen maatilojen turvallisuuden edistäjänä. Kuitenkin käytännön toimenpiteet turvallisuuden parantamiseksi ovat jääneet näissäkin tapauksissa laihoiksi. Varsinkaan rahallista panostusta turvallisuuden parantamiseksi ei haluta tehdä, vaikka uhkaavat vaarat tiedostetaan.
Ovatko resurssit riittävät?
Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta turvallisuusasiat maatiloilla otettaisiin riittävän vakavasti huomioon? Eikö meillä ole riittävästi resursseja tai osaamista maatilojen palo- ja sähkötarkastusten suorittamiseen? Aktiiviviljelijöistä 40 prosenttia on liittynyt työterveyshuoltoon, mutta sieltäkin puuttuu resursseja työterveystarkastusten ja tilakäyntivelvoitteiden hoitamiseen.
Turvatekniikan keskuksen eläintilojen sähkö- ja paloturvallisuusselvitykseen viime vuonna osallistuneet maatalouden harjoittajat olivat tyytyväisiä siihen, että esille tuotiin niitä riskejä, joita palo- ja sähköturvallisuuden laiminlyönneistä seuraa. Heitä vain ihmetytti, miksi tällaista tarkastustoimintaa ei ollut aiemmin tehty.
Sama asia ilmeni, kun teimme havainnollisin kuvin varustetun maatilojen vahingontorjuntaoppaan. Monen silmät avautuivat heti, kun he näkivät kuvat, joihin oli merkitty suurimman riskin kohteet ja kielletyt asennukset. Luonnollisestikin maatilan turvallisuudesta on vastuussa viljelijä itse, mutta näyttää siltä, ettei omatoimisuutta ja omavalvontaa ole riittävästi.
Norjasta mallia
Norjassa tilanne maatilojen suurten vahinkojen suhteen oli kymmenen vuotta sitten samanlainen kuin meillä nyt. Siellä maatilojen turvallisuuteen vaikuttavat viranomaiset, neuvontajärjestöt ja muut yhteistyötahot alkoivat yhdessä systemaattisesti miettiä, mitä pitäisi tehdä maatilojen turvallisuuden parantamiseksi.
Maatiloille vaadittiin asennettavaksi toimivat paloilmoitinjärjestelmät ja alkusammutuskalusto, sähkötarkastukset vaadittiin suoritettavaksi viiden vuoden välein ja turvallisuuskoulutus liitettiin viljelijöiden perus- ja jatkokoulutukseen. Vakuutusyhtiöt olivat tukemassa tätä toimintaa. Arvion mukaan panostamalla näin maatilojen turvallisuuden parantamiseen on kymmenen vuoden aikana Norjassa säästytty lähes sadan miljoonan euron vahingoilta.
Olisikohan meillä maatilojen turvallisuusasioissa jotain oppimista Norjasta?
Jukka Saastamoinen
Kirjoittaja on maa- ja metsätaloudet -asiakaslohkon markkinointipäällikkö.
Tiedotuspalvelut / Stefan Leppänen